Kun sade ja kylmä masentaa...

Sää on pukeutumiskysymys, mulle väitetään...

Sää on asennekysymys, minulle sanotaan...

Saat sään muuttumaan, kun muutat sen miten siihen suhtaudut...

Olen lämpimän ilman ihminen. Silloin ei haittaa kaatosadekaan! Raikas kesäinen ukonilma, jonka jälkeen kostaus nousee lämpimän asfaltin pinnasta höyryävänä usvana... kyllä kelpaa!

Mutta sitten on tämä jatkuva ja vuosittain täällä Suomessa aivan liian usein toistuva kylmä, harmaa ja kaiken läpi tunkeva kosteus. Sitä ei pidä poissa minkäänlainen vaatetus, vaan kosteus tunkee saumoista iholle asti ja tuo mukanaan kaverinsa kylmyyden. Millä ihmeellä ihminen tottuu kylmään?!? Palelen heti kun elohopea laskee alle 15 asteeseen. Asenteen muuttaminen kylmyyteen ja märkyyteen ei käy helposti, kun palelee!

Yllä oleva kuva on työpaikkani etuovelta otettu. Se kuvaa suhdettani tähän säähän erinomaisesti! Värejä ei ole. Ketään ei näy. Yksinäinen harmaa (no yllätys) auto odottaa yövuorosta pääsevää työntekijää. Pienet katulamput yrittävät mahdotonta tehtävää = tuoda valoa tähän pimeyteen. On heinäkuun alku! Missä minun lämpö!?!

Tällaisina päivinä olen kuitenkin äärettömän kiitollinen sisätöistäni! Mutta toi ilma ja harmaus uhkaa tunkeutua tajuntaani myös tänne lämpimään ja kuivaan sisätilaan. Aloin miettimään yhtenä päivänä, miksi esi-isiemme piti luoda juuret ja tämä yhteiskunta JUURI tänne pohjoiseen? Olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaiset ovat näin pessimististä ja sulkeutunutta kansaa näiden säiden takia! Kun lämpötila kapuaa 20 asteeseen ja ihmiset voivat astua kunnolla ulos, ilman että viima piiskaa kasvoihin ja kylmä kolottaa, niin koko yhteisö tuntuu muuttuvan! Toreille kerääntyy porukoita ja ihmiset nostavat katseensa maasta.

Vaikka olen taipuvainen vahvaan realismiin sekä hyppyselliseen pessimismiä, olen kuitenkin aktiivisesti yrittänyt  opetella löytämään hopeareunuksen kaikista pilvistä. Tästä Suomen säästä en pysty sitä tekemään. Kylmä + sade on yhdistelmänä sellainen, etten keksi siitä yhtikäs mitään hyvää.

Suoraan sanoen vihaan sitä niin tehokkaasti, että olen onnistunut opettamaan myös australian kelpiestäni sadesään ja märän vihaajan! LOL, noh siinä on tietty se hopea reunus, ettei minun koirakaan halua millään ulos tuolla säällä!

Aina välillä sitä käy mielessä, että maailmassa olisi lämpimiä paikkoja…

Ehkä ei ole lottovoitto syntyä Suomeen...

Antakaa hyvät ihmiset minulle vinkkejä miten opin kestämään märkää ja kylmää muuttamatta maasta –sekin on kyllä käynyt välillä mielessä…

Mitkä asiat tekevät kesän?

Olen kesäihminen. Ehkä se on Floridassa viettämäni lapsuus, mutta kylmä, kostea, märkä ja pakkanen eivät ole ollenkaan minun juttuja. Kun talvi alkaa väistyä kevään tieltä ja luonto herää eloon, tunnen itseni ihan eri ihmiseksi! Jos vain keksisin miten, viettäisin taatusti Suomen talven ajan jossakin muualla!

Milloin se kesä sitten tulee? Mitkä ovat niitä pieniä merkkejä, jotka saavat hymyn nousemaan huulille? Ihan ehdoton kesän merkki on, kun saan ensimmäisen kerran rullata auton ikkunat auki ja pystyn pistämään käden ulos ja tunnen vaan ihanan lämpimän tuulenvireen! Ihan parasta!

Toinen ehdoton kesänmerkki on marjakoju, joka ilmestyy Klaukkalan S-marketin pihalle. Punaisen teltan ilmestyminen paikalle saa heti veden kielelle! Olen intohimoinen herneiden, mansikoiden sekä erityisesti vadelmien ystävä. Koju on vieläpä sopivasti minun työmatkan varrella ja kesällä pysähdyn lähes päivittäin hankkimaan marjahimooni tyydytystä. Kivan lisän tuovat oman pihan metsämansikat. Varjelen niitä ruohonleikkurilta viikkokausia, vaan että saan parit vanhanajan vaniljajäätelöannokset metsämansikoiden kera.

Mikä on parasta kesässä? Se ettei PALELE ja ettei tarvitse pakata päälle kerrospukeutumista. Olen päätellyt, että Floridassa viettämäni lapsuus on ryöstänyt minulta suomalaisen kylmänkestävyyden. Palelen lähes aina, ellei lämpötila kohoa yli 15 asteen. Mikä onkaan mukavampaa, kuin astua aamulla koiran kanssa pihalle pelkässä kylpytakissa ja huomata, ettei ole kylmä!

LOMA! Vaikka kesä ei aina suoranaisesti merkitse minulle lomaa, niin aina se käy kuitenkin mielessä. Samoin on ihanaa nähdä, kuinka ihmiset "heräävät eloon" kesäsin. Olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisten lievä melankolisuus johtuu kylmästä ja märästä ilmastosta. Myönnän autuaasti itse, että ilmoilla, lämpötiloilla ja auringon puutteella on suoraan verrannollinen vaikutus minun mielialaan.

Mikä tekee kesän teille?

Auton Bluetooth järjestelmä hyötykäyttöön

Uusissa autoissa on nykyään loistava sisäänrakennettu järjestelmä. Tämä järjestelmä antaa mahdollisuuden liittää kännykkä suoraan auton äänentoistojärjestelmään. Lisää siihen mikrofoni ja sinulla on täydellinen hands free järjestelmä käytössä.

Joitakin vuosia sitten keksin, että paitsi puheluita, niin tällä voi kuunnella myös nettiradiota! Miten kätevää! Koska Suomessa ei ole omaa country radiokanavaa, niin voin valita sadoista sopivista, liittää kännykän auton Bluetooth järjestelmään ja kuunnella vaikka lapsuusaikanai WIRK Country K kanavaa Floridasta. Ja täysin ilmaiseksi!

Viime aikoina olen keksinyt järjestelmälle vielä paremman hyötykäytön: lukemisen! Mikä on parempaa, kuin kuunnella ajon aikana jotakin hyvää kirjaa? Itse luen suurimmaksi osaksi englanniksi, joten tämän homman olen testannut vain englanninkielellä. 

Itse ostan e-kirjat (elektroniset kirjat) Google Play kaupasta ja käytän Android-järjestelmän Google Books appiä lukemiseen.

Vasemmalla on screenshot suoraan minun Samsung Alpha puhelimesta. Ympyröitynä on Play Books app. Mikäli olet antanut luottokorttitiedot Google Play -järjestelmään, niin sormenpäissäsi on nyt miljoonien kirjojen kirjasto. Siellä on myös tuhansia täysin ilmaisia kirjoja, joista pääsee nauttimaan kuluttamatta euroakaan!

Monet sanovat, että heidän silmät väsyvät tuijottaessaan näyttöruuta. Tämä voi olla totta, mutta minä en ole huomannut mitään ongelmaa. Aina lukiessani vähennän näytön kirkkautta minimiin. Olen huomannut sen helpottavan lukemista entisestään. En ole myöskään nostalginen "kirjan tunnulle" tai "sivujen kääntämiselle". Minulle riittää vallan hyvin Google Booksin asetuksista löytyvä "Use 3D effect

for page turning", joka simuloi näyttöruudulla sivun kääntämistä. Tämä on vain minun mielipide, tiedän monia, jotka lukevat vain "oikeita" kirjoja. Eikä se tee heistä silmissäni yhtään huonompia :)

Minkälainen on sitten hyvä kirja kuunneltavaksi? Sain juuri valmiiksi Temple Grandinin Animals in Translation kirjan. Se oli erinomainen esimerkki hyvästä kuunneltavasta kirjasta. Google Booksin "robottilukijaääni" lukee melko nopeasti, mutta kohtalaisen monotonisesti. Siksi kirjat, joissa on paljon dialogia eri ihmisten kesken voivat tuntua raskaalta kuunneltavalta. Samoin kirjat, joissa on paljon kuvia ja niissä kuvatekstiä ovat hankalia seurattavia. Robottilukija lukee kuvatekstit muun tekstin väliin, joka on harvinaisen ärsyttävän kuullosta! Sanoisin, että parhaan kuuntelukokemuksen saa asiateksteistä sekä tietokirjallisuudesta. Temple Grandin kirjaa kuunnellessani, tuntui kuin kirjoittaja olisi itse lukenut kirjaansa minulle!


Kun haluat kuunnella kirjaa ajaessasi, kytke ensin kännykkäsi autosi Bluetooth järjestelmään. Koska näitä järjestelmiä on satoja, en voi antaa siihen tässä neuvoja. Ota myös huomioon, että ainakin minun tapauksessa Kia Ceed farkkuuni jälkiasennettu Parrot Bluetooth -järjestelmä jatkaa lukemista taustalla VAIKKA sinulle tulisi puhelu ja vastaisit siihen. Ärsyttävä tapa, jota ei kyllä tee, jos esimerkiksi kuuntelen nettiradiota tai YouTuben soittolistoja.

Vasemmalla on jälleen screenshot kännykästäni. Tähän näkymään pääset, kun klikkaat kevyesti mitä vaan sivua mistä tahansa ladatusta kirjasta. Oikeassa ylänurkassa on 3 päällekäistä pistettä, jotka olen ympyröinyt punaisella. Siitä klikkaamalla pääset valikkoon, josta pääset valitsemaan ääneen luvun: Read aloud.  ----- >


Heti kun klikkaat siitä, lukijarobotti aloittaa ääneen lukemisen. Et voi sammuttaa näyttöä tai käyttää muita appejä samaan aikaan. Itse laitan näytön kirkkauden aina ihan minimiin sekä liitän kännykän lataukseen.

Kestää jonkin aikaa tottua "robottilukemiseen". Itse olen käyttänyt tätä tapaa noin parin kuukauden verran ja vieläkin monotoninen ääni välillä ärsyttää. Kuitenkin nautin tätä tavasta "hyötykäyttää" esimerkiksi työmatkat. Google Books muistaa automaattisesti mihin kohtaan kirjassa jäit viimeksi, mutta varmuuden vuoksi laitan aina elektronisen kirjanmerkin (Add bookmark) päälle, jotta varmasti pystyn jatkamaan kuunnelmaa siihin, mihin viimeksi jäin.

Tällä hetkellä minulla on kuuntelun alla Arron Kennardin The Positive Thinking Secret joka oli ladattavissa ilmaiseksi Google Playstä. Olen aina suhtautunut skeptisesti erinnäisiin "self help" kirjoihin, mutta lievästä uskonnollisuudesta huolimatta, kirja on ihan mukaansa tempaava.

Päätin tehdä tästä postauksen vähän näin niksipirkka -tyyliin. On kiva käyttää työmatkat hyödyllisesti sekä saada ajattelemisen aihetta samalla.

Omat rahat: budjetti tai oikeastaan sen puute

Mihin hittoon noi eurot katoavat tuolta pankkitililtä!?! Olen aina pitänyt itseäni kohtalaisen järkevänä rahankäyttäjänä. Olen pysynyt visusti kaukana kaikista kulutusluotoista. Pikavippi on minulle lähes kirosana, joka juoksuttaa kauhunväreet selkääni pitkin ja aiheuttaa ihokarvojen nousemisen pystyyn. 

Omistan joitakin luottokortteja, joita pyrin käyttämään vain ulkomailla, nettiostoksien suorittamiseen sekä sellaisten suurten hankintojen rahoittamiseen, joista on hyvä jäädä jokin "jälki" jonnekin mahdollisen rikkoutumisen ja siitä seuraavan takuukorjauksen takia. Aina kun voin, maksan luottokorttivelan pois. En pidä vuosimaksullisia kortteja ja luottorajatkin olen pitänyt järkevän matalana.

Olen kilpailuttanut vakuutus-, sähkö- sekä netti-/puhelinsopimukseni (tosin tänä vuonna taidan tehdä sen uudestaan) sekä siirrän automaattisesti molemmista tileistä (meillä maksetaan palkka 2 x kuukaudessa) tietyn summan säästötilille, josta saan nostaa maksimissaan 4 kertaa vuodessa rahaa ilman, että pankki nappaa tiettyä osuutta. 

En juo enkä röökaa, joten senkään takia ei pitäisi turhat eurot hävitä kurkusta alas tai savuna ilmaan. Mitään kuukausittaisia vakioharrastuksiakaan ei ole, joihin uppoisi lukukausimaksuja. Vaateostoksissakin olen naurettavan huono naiseksi ja tarvitsen yleensä jonkinlaisen syyn hankkia uutta. Lapsia ei ole, joten sekin rahareikä on katsottu ja kiinniolevaksi todettu.

Siis mihin hel*^*tiin minun rahat häviää!?!?

Koska minulla oli tässä hieman aikaa istua tietokoneella aloin tuijotella verkkopankin erinomaista näkymää, jonka pitäisi kertoa minulle suurinpiirtein mihin rahani häviävät pankkitililtä. Ainakin Danske Bankin mobiiliversio jaottelee korteilla ja verkkopankissa tehdyt ostot ja maksut eri väreillä, joista on sinäänsä helppo tarkastella mihin palkkanauhassa verojen ja muiden maksujen jälkeen olevat onnettomat roposet karkaavat. Silti ei auennut...

Kunnes aloin "mummoilemaan". Googletin "ilmainen budjettipohja Exceliin ja sieltä löytyi Suomen Marttakerhon valmis Muokattava Taloussuunnitelma. Latasin sen ja muokkasin sopivaksi ja tallensinpa ensi vuodellekin jo valmiin oman, tyhjän version. Sinne on helppo syöttää kuukausittaiset netto tulot ja menot ja mikä parasta, Excel laskee ja miinustaa lukuja automaattisesti yhteen! 

Päätin syöttää kaikki tiedot verkkopankista taulukkoon ja koska käytän lähes yksinomaan kortteja maksamiseen, siitä sai erinomaisen näkymän mihin rajat häviävät. Samalla kirjoitin suurin piirtein MITÄ olin mistäkin hankkinut. Puolen vuoden tietojen syöttäminen ei mennyt kädenkäänteessä, sillä selasin tabletilla verkkopankkia sekä syötin läppäriin tietoja samaan aikaan. Muutaman tunnun uurastus oli kuitenkin silmiä avaava!

Pakollisten lainojen lyhennysten, jääkaapin täyttämisen sekä bensan tankkamisen lisäksi euroja näytti menevän YLIMÄÄRÄISIIN PIKKUNAPOSTELTAVIIN sekä "TOI OLIS KIVA"-turhanpäiväisyyksiin. Normaalien ruokaostosten lisäksi, huomasin hävittäväni kuukaudessa 100-150 euroa Alepoihin, Siwaan sekä huoltoasemille (bensa erikseen tässä asiassa)! Koska tuollaisista kaupoista hankin harvemmin ns. oikeaa ruokaa, on kaikki tuolta hankittu turhaa. Lisäksi noihin kuuluu ostetut kahvit ja leivokset, jotka ovat hävyttömän hyvillä katteilla kuorrutettuja E-koodillisia rahareikiä.

Sitten oli toi "toi-olis-kiva"-hankinnat. Koiranleluja (minulla on niitä seuraavaksi 10 vuodeksi ainakin kelpietarpeisiin), Lidlin Crivit-urheiluvaatteita (jotka ovat oikeasti todella mukavia ja hyvänlaatuisia, mutta TARVITSENKO minä oikeasti 10 sukat, 10 rintsikat sekä 20 paitaa?) sekä "tuota-voin-joskus-käyttää-valokuvaukseen"-jutut, joita päädyn sitten käyttämään kerran tai pari! ARG! Ja minä kun pidin itsenäni järkevänä!!!

Katsotaas, jos siis mietitään vaan pelkästään noita Alepa sun muita-keikkoja niin se tekee pyöreästi 100€/kk turhaan käytettyä rahaa. 100€ x 12 kuukautta vuodessa tekee minun heikonkin laskuopin mukaan 1200 euroa vuodessa. Se on etelänmatka! Se on yhden elämän elämyksen hinta! En ole koskaan katunut ainuttakaan ulkomaan matkaani, joten siinä minulle oiva porkkana!

Siis mitä aion asialle tehdä?

• Olen löytänyt Lidlin ja todennut sen halvemmaksi ja ihan yhtä hyväksi ruokakaupaksi kuin S- tai K-superketjut. On joitankin asioita, mitä Lidlistä ei saa, joten ne aioin käydä edelleen hakemassa kaupasta. S-marketista, sillä S-kortille kertyy pikku hiljaa (siis TODELLA pikku hiljaa, etanavauhtikin on siihen liian nopea) bonuksia, jotka sitten kerryttävät ihan oikeita euroja ihan oikealle pankkitilille. Aioin siis asioida Lidlissä ostoslistan kanssa

• Aion myös alkaa suunnittelemaan evääni töihin REILUSTI etukäteen sekä tekemään ostoslistat tarkemmin. Aioin suunnitella ihan paperille, jotta voin nähdä konkreettisesti sen, mitä tarvitse sekä mitä suuhuni laitan. Dietille en ala, enkä kaloreita laskemaan! Kahvikupillisen ostamiseen pitää tästä lähtien olla AINA syy ja syiksi hyväksyn itseltäni:

1. Pitkän automatkan aikana otan yhden pysähdyksen taktiikan kahvin suhteen. Kesällä aion liittää siihen myös jäätelön.
2. Kaverin kanssa nautittavan kahvihetken. Ne ovat elämän pieniä iloja, josta on aina kiva maksaa.
3. Erityisen, pienen kahvilan kannattamisen. Mitä idylisempi ja erikoisempi, sen parempi.

• Koira ei saa enää yhtään uutta lelua. Vanhoja kierrätetään kunnes ne on rikki. Ja koska Hertta harvemmin rikkoo mitään, meillä on koko koiran loppuiäksi leluja

• Jos huomaan jonkin "toi-olis-kiva"-jutun aioin kysyä itseltäni, että onko oikeasti kivempi kuin matka jonnekin kokemaan jotain uutta? Minulle matkustaminen ja uusien asioiden kokeminen on se "elämän suola". 

• Aion kilpailuttaa ne pakolliset sopimukset. vakuutukset, netin, puhelimen sekä sähkön. Koska minun duunipaikkanikin kilpailutetaan tasaisin väliajoin (se on jonkun toisen postauksen aihe kokonaan!), niin en aio tuntea siitä edes huonoa omatuntoa!

Ei tämä mikään uuden vuoden lupaus ole ja varmasti lipsun tästä välillä. Jotenkin vaan nähtynä kaikki noi "hukkaan heitetyt" eurot saivat ihan uudenlaisen ärsytyksen ja sitä kautta päättäväisyyden päälle! Minulla on vielä monta paikkaa maailmassa nähtävänä sekä monta kokemusta saavuttamatta. Ne ovat taatusti sen arvoisia, että laitan kukkaronnöyrät tiukemmin kiinni ja alan todella tarkkailla mihin eurojani annan.

Hurtta Trail Pack -koiranreppu tuote-esittely, osa 2 - Hurtta Trail Dog Backpack product review, part 2

Tänään päästiin testaamaan Trial Pack reppua käytännössä. Kävimme vaeltamassa Samon ja Poronpolun reiteillä Lopen kauniissa maisemissa. Hertalla oli reput päällä koko ajan, mutta vielä tällä kertaa en laittanut niihin täytettä, jotta Hertta ehtii todella tottua siihen kunnolla.

Today we got to take the Trail Pack for an actual test trek. We walked roughly 7 km around the beautiful trails of Samo and Poronpolku in Loppi, Finland. Hertta had the pack on the entire time, but I didn't put anything in it yet to give her a chance to get used to it properly.

Hertta ei edelleenkään ollut moksikskaan valjaista ja repusta ja oma pelkoni repun rintaosan leveydestä on ollut ainakin tällä hetkellä turhaa. Vielä pitää testata, miten levys vaikuttaa, sitten kun repussa on painoa, mutta ainakaan tällä hetkellä mitään hankaumia ei ole tullut.

Hertta still wasn't bothered by the harness nor pack and for now my concerns towards it MAYBE being too wide between the front legs may be unjustified. I still have to see if it rubs when there is weight in the pack.

Retkellä mukana olleet 3 labradorinnoutajaa eivät olleet kelpieni kantamasta repusta moksikskaan. Sinne ottivat reppukoiran mukaan keskelle metsää tutkimaan hajuja. Hertta inhoaa vettä, joten sitä pelkoa ei ole, että se keksisi mennä testaamaan Trail Packin vedenpitävyyttä.

The 3 labs that were with us on this trek weren't bothered by the kelpie wearing the Trail Pack but included her in all the excursions. Hertta hates water, so there's no chance that she'll decide to test the waterproofness of the Trail Pack.

Ylös ja alas, puunrunkojen yli ja ali, purojen yli ja polkujen halki: reppu pysyy todella hyvin paikoillaan! Vähän Hertta aristelee, jos se osuu ohimennen puuhun tai muuhun, mutta yleensä ottaen ei taida edes huomata, että se on päällä! Tässä ollaan noin puolessa välissä meidän pikkuvaellusta.

Up and down, under and over fallen trees, over creeks and past trails: the Trail Pack stays in place really well! The only time I see the pack bother Hertta, is when it rubs on trees while she's running past. She'll startle a bit but that's all. The picture on the left is taken about half way through our little trek.

Kaikki haluavat varmaan tietää miten Trail Pack pysyy "vauhdissa mukana". Australiankelpie on ehkä yksi vauhdikkaimmista roduista ja Hertta innostui useaan kertaan esittelemaan omaa nopeuttaan ja ketteryyttään. Yritin epätoivoisasti pysyä itse vauhdissa mukana kameran kanssa, mutta metsän hämäryys ja täysiä juokseva kelpiläinen olivat lähes mahdoton yhdistelmä! Reppu ei siis haitannut vauhtia mitenkään! Yli metrin korkeuksiset ilmalennot sekä kahden metrin pituiset ojan ylitykset sujuivat täysin moitteitta! 

Everyone probably wants to know how the Trail Pack holds up, when subjected to extreme speed. The Austrailian Kelpie is one of the fastest herding breeds and Hertta wasted no time in showing off her speed and agility. I tried in vain to keep up with my camera, but due to the light (or lack there-of) in the woods it was almost an impossible combination! The pack didn't slow her down a bit! She cleared fallen trees at over a meter high and jumped streams 2 meters across without a hitch!  

Sekä valjaiden, että itse repun kanssa meidän "prinsessa" suostuu istumaan, menemään makuulle sekä nousemaan suoraan ylös. Nämä eivät todellakaan ole itsestään selvyyksiä tämän neidin kanssa. Hertta on opetettu pienestä asti käskyyn "Tassut", jolloin on tarkoitus nostaa tassut osoitettuun kohtaan ja poseerata. Erittäin näppärää valokuvaajan koiralle.

Hertta has no trouble sitting, lying down nor posing with either the harness of the pack. This is no small thing for my "prinsess". As one of her first commands, I taught her "Paws", which means put your paws up where I show you and pose for the camera. A must for a photographer's dog

Samo/Poronpolku on ihanteellinen retkelypaikka! Siellä on kivasti parkkitilaa ja mahtavia näkymiä monipuoliset maisemat. Polut ovat tosi hyvässä kunnossa, mutta korkeuseroja on, joten sekä koiran että omistajan on hyvä olla kohtuullisessa peruskunnossa. 

Nuotiopaikkojen ääreltä löytyi hyvin halkoja sekä siistit puuceet. Hertta pääsi ensimmäistä kertaa elämässään pitkospuille ja nautti silminnähden! Taisi pitää niitä toooooodella pitkänä agilitypuomina!

Samo/Poronpolku is a great place for a hike! Plenty of parking and scenic trails. The trails themselves are in great shape but there are quite larger height differences for both the dog and the owner need to be in decent shape. 

At the campsites we found a good supply of ready-chopped wood and really clean bathroom facilities. Hertta got to go on her very first causeway hike here and she LOVED it! I think she thought it was a reeeeeal long agility dog-walk!

Suomen kesä on vasta alkamassa ja tämä oli vain tälläinen lyhyt "harjoitteluvaellus". Maltan tuskin odottaa, että päästään ihan vaikka päivän tai parin päivän mittaiselle, jolloin Hertta saa reppuihin jo jotain kannettavaakin!

Finland's summer is getting started and this was just a small practice hike. I can barely wait to go on a full-day (or maybe even a multiple day) hike and then Hertta can start pulling her own weight and carrying some gear!

Birgitta & Hertta in Loppi, Finland

Hurtta Trail Pack -koiranreppu tuote-esittely, osa 1 - Hurtta Trail Dog Backpack product review, part 1

Australiankelpie TK1 Hyvänenaika Herranterttu "Hertta" & Hurtta Trail Pack 

Meille saapui tänään testattavaksi Hurtan koiran reppu Hurtta Trail Pack (suuri kiitos Hurtalle tästä!). Koko oli small (toinen vaihtoehto on M, joka on isommille koirille kuten kultaisillenoutajille sekä saksanpaimenkoirille) ja tuotetiedoissa luki, että sopii esimerkiksi beaglelle, espanjanvesikoiralle, snautserille sekä shetlanninlammaskoiralle. Ensivaikutelma tuotteesta on erittäin hyvä! En kuitenkaan ole samaa mieltä, että S-koon reppu sopii kokonsa vuoksi shetlanninlammaskoiralle. Kuvassa reppu on minun 15-kiloisella, agilityssä maxiksi mitatulla kelpiellä. Sille se on just passeli!

Our new doggy backpack the Hurtta Trail Pack arrived for testing today (thank you Hurtta Collection for picking us to be testers!). It was the small size one (the other is medium for larger breeds such as golden retrievers and German shepherds) and the product card read that it should fit breeds such as beagles, Spanish water dogs and Shetland sheepdogs. The first impression of the product is high-class! I might not agree with the fact that this would be comfortable on a Shetland sheepdog. Pictured in these photos is my 15 kg Australian kelpie who has been measured as a maxi dog in agility. The small size pack it perfect for her!

Hertta vauhdissa repun alta paljustuvissa valjaissa.
Hertta moving freely with the harness that is under the pack.

Kaikki ketkä Hertan tuntevat tietävät, että se suorastaan vihaa kaikkea mikä peittää yhtään enempää koiran "pinta-alasta" kuin kaulapanta. Siksi hämmästyin suuresti, kun Hertta ei ainoastaan suostunut liikkumaan repun kanssa vaan leikki ja riehui heti välittämättä siitä yhtään!

Everyone who knows Hertta, knows that she hates everything that is more "restrictive" then a normal collar. That's why I was thrilled that Hertta not only moved freely with -but ran with and had fun the very first time she had the pack on!

Valjaat ovat kevyet & hengittävät.
The harness breathable due to the mesh construction.

Koska nämä kuvat ovat ensimmäiseltä kerralta, kun Hertalla oli tuote päällä, keskityin tarkastelemaan suunnittelua ja istuvuutta. Kaikki kiinnitysremmit ovat erikseen säädeltäviä ja näin saa hyvän ja napakan istuvuuden. Sekä repuissa että valjaissa on erilliset 3M heijastimet. Selässä on kahva, josta voi auttaa koiraa hankalissa paikoissa. Oletin, että tämä oma "herkkä-haukkuni" reagoisi lähelle vyötäröä tulevaan takavyöhön, mutta mitään ongelmia ei ollut! Tämä on siis koira, joka on kieltänyt LIIKKUMASTA joidenkin valjaiden kanssa, jotka on kokenut ahdistavaksi! Siksi olen erityisen tyytyväinen Hertan suhtautumiseen tähän tuotteeseen!

All of these photos are from the first time Hertta had the Trail Pack on, so I chose to concentrate on the design and build quality. All the straps are adjustable and will ensure a snug fit. Both the packs and the harness itself have 3M reflectors for visibility. There is a handle on the top for giving your 4-legged friend a helping hand. I was expecting my "princess" to throw a hissy fit regarding the back strap that comes around the waist area, but she had no problem with it what-so-ever! Now this is a dog who has sometimes refused to MOVE with some harnesses, so this is huge!

Hurtta Trail Packin leveä rintaosa.
A front view of the Hurtta Trail Pack,

Hurtta Trail Packin etuosa on leveä, pehmeä ja tukeva. Pikkusen mietityttää, onko se etujalkojen välistä jopa liian leveä, mutta Hertta tosin on aika kapea edestä, Liikkumista se ei ainakaan haitannut ollenkaan! Kaikki ompeleet ovat siistit. Noi etuosassa olevat vaaleanhopeat koristeet ovat myös heijastimet.Valjaiden sisäpuolelta löytyy alue, mihin saa hyvin kirjoitettua puhelinnumeron, jotta eksynyt retkeilijä saadaan tarvittaessa kotiin.

The front of the harness ia wide, soft and sturdy. I wonder if it is slightly too wide in the part that goes between the front legs. But then again, Hertta is a bit on the narrow side there. It certainly didn't bother her during movement though! All the stitches are clean and well done.The silvery grey triangles on the chest are also reflectors. On the inside of the harness there is a place to write down your phone number in the case that you lose your friend during a hike.

Ensivaikutelma on lupaava! Lisää arvosteluja tulee, jahka pääsemme "tositoimiin" vaeltelemaan!

First impression: highly promising! I'll update with a part 2, once we get a chance to actually test this on a hike!

Peräkoukku ruumisautossa

Esittelyssä kerttoin olevani elektroniikkahullu. Jos minulla olisi rajattomasti rahaa, niin olisi aina uusin tekniikka käytössä. Siksi tämä postaus saattaa tuntua tekopyhältä ja täysin vastakohdalta tuohon. Ehkäpä kirjottaessani tätä haluan entistä enemmän siirtää katsettani siihen, mitä teen juuri nyt ja mitä haluan jättää taakseni, kun täältä joskus lähden.

Ajellessani pitkin Suomen teitä, kuuntelen mielelläni nettiradiota, joka soittaa kantria. Matkalla Mikkelistä kotiin eilen, kuulin seuraavan kappaleen:

Kristian Bush: "Trailer Hitch"

Lyhyesti suomennettuna siinä pohditaan, miksi kaikki haluavat kuolla rikkaina. Mitäänhän me ei saada täältä mukaan ja Kristian Bush on ollut harvinaisen oikeassa tehdessään tätä laulua: enpä minäkään ole nähnyt ruumisautoa, jossa on peräkärry perässä.

Kun lähdin vuonna 2013 vuorotteluvapaalle Yhdysvaltoihin, keräsin siihen rahaa mm. viemällä kirpputorille tavaraa. Minulla oli 2 varastoa täynnä tavaraa. Kaikkea "pahan päivän varalta", tai "tätä voin joskus tarvita" ja "en voi heittää hyvää tavaraa pois" löytyi. Kokonainen työpäivä siinä meni, kun kävin tavarat läpi. 1 kasa tuli, joka meni suoraan kaatopaikalle. Tavaraa, jota ei kehdannut edes lahjoittaa eteenpäin, heitin surutta menemään pohdittuani vain yhtä kyllä/ei -kysymystä:

"Olenko tarvinnut tätä viimeiseen kolmeen vuoteen?"

Ylimääräiset huonekalut lahjoitin sen enempää ajattelematta hyväntekeväisyyteen ja kaiken, mistä ajattelin saada euron tai parin laitoin myyntiin Viirin Itsepalvelu Kirpputorille. Se vapauden tunne (lisäbonuksena pari euroa lisää pankkitillillä), mikä minut valtasi kun näin siistit ja huomattavasti tyhjentyneet hyllyt varastoissa, oli valtavan vapauttava! Vielä olisi varmasti hävitettävää. Taidanpa uusia homman tänä vuonna! Enkä ole kaivannut yhtäkään tavaraa!

Lupaan yrittää pitäytyä ostamasta turhaa tavaraa. Tavaralla pitää olla selvä tehtävä. Lakkaan ostamasta vain sen takia, että tuo jokin olisi kiva saada myös punaisena ja ehkä myös sinisenä. Yritän miettiä, voisiko turhiin ostoksiin käyttämät eurot käyttää mieluummin johonkin matkaan tai muuhun pieneen kokemukseen, jollaisista tämä elämä muodostuu. 

Aina en tässä onnistu, mutta aion yrittää. Sillä minä en ainakaan halua jättää jälkeeni tavarakasaa, vaan mieluummin mukavia kokemuksia niille ihmisille, joiden kanssa minulla on ollut kunnia olla kanssakäymisissä elämässäni.