Esittelyssä kerttoin olevani elektroniikkahullu. Jos minulla olisi rajattomasti rahaa, niin olisi aina uusin tekniikka käytössä. Siksi tämä postaus saattaa tuntua tekopyhältä ja täysin vastakohdalta tuohon. Ehkäpä kirjottaessani tätä haluan entistä enemmän siirtää katsettani siihen, mitä teen juuri nyt ja mitä haluan jättää taakseni, kun täältä joskus lähden.
Ajellessani pitkin Suomen teitä, kuuntelen mielelläni nettiradiota, joka soittaa kantria. Matkalla Mikkelistä kotiin eilen, kuulin seuraavan kappaleen:
Lyhyesti suomennettuna siinä pohditaan, miksi kaikki haluavat kuolla rikkaina. Mitäänhän me ei saada täältä mukaan ja Kristian Bush on ollut harvinaisen oikeassa tehdessään tätä laulua: enpä minäkään ole nähnyt ruumisautoa, jossa on peräkärry perässä.
Kun lähdin vuonna 2013 vuorotteluvapaalle Yhdysvaltoihin, keräsin siihen rahaa mm. viemällä kirpputorille tavaraa. Minulla oli 2 varastoa täynnä tavaraa. Kaikkea "pahan päivän varalta", tai "tätä voin joskus tarvita" ja "en voi heittää hyvää tavaraa pois" löytyi. Kokonainen työpäivä siinä meni, kun kävin tavarat läpi. 1 kasa tuli, joka meni suoraan kaatopaikalle. Tavaraa, jota ei kehdannut edes lahjoittaa eteenpäin, heitin surutta menemään pohdittuani vain yhtä kyllä/ei -kysymystä:
"Olenko tarvinnut tätä viimeiseen kolmeen vuoteen?"
Ylimääräiset huonekalut lahjoitin sen enempää ajattelematta hyväntekeväisyyteen ja kaiken, mistä ajattelin saada euron tai parin laitoin myyntiin Viirin Itsepalvelu Kirpputorille. Se vapauden tunne (lisäbonuksena pari euroa lisää pankkitillillä), mikä minut valtasi kun näin siistit ja huomattavasti tyhjentyneet hyllyt varastoissa, oli valtavan vapauttava! Vielä olisi varmasti hävitettävää. Taidanpa uusia homman tänä vuonna! Enkä ole kaivannut yhtäkään tavaraa!
Lupaan yrittää pitäytyä ostamasta turhaa tavaraa. Tavaralla pitää olla selvä tehtävä. Lakkaan ostamasta vain sen takia, että tuo jokin olisi kiva saada myös punaisena ja ehkä myös sinisenä. Yritän miettiä, voisiko turhiin ostoksiin käyttämät eurot käyttää mieluummin johonkin matkaan tai muuhun pieneen kokemukseen, jollaisista tämä elämä muodostuu.
Aina en tässä onnistu, mutta aion yrittää. Sillä minä en ainakaan halua jättää jälkeeni tavarakasaa, vaan mieluummin mukavia kokemuksia niille ihmisille, joiden kanssa minulla on ollut kunnia olla kanssakäymisissä elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti