Walk a while in my boots...

Pictured is my boot-clad foot peeking out
from underneath my security officer
uniform's pants. I'm just about to step
out onto the airport's tarmac.

Today I pulled my boots on for work...

And no, they are not a part of our uniform regulations but before my employers hurry to write me up for disobeying it, maybe you should read to the end of this post…

I don’t usually get into politics or try to talk about it. It’s too difficult for a normal little person to understand. I don’t understand those huge paychecks that big bosses get, I know the difference between domestic and foreign politics: domestic being politics of the homeland and foreign meaning dealings with –or sometimes meddling with- other countries and their affairs.

Every now and then there’s an election. In an election normal, everyday people vote for normal everyday people that will decide the day to day life decisions of normal everyday people. I myself fell victim into blaming some of the upcoming budget cuts on simply on congressman and raving about it in social media. 

The fact is that there are 200 ordinary people in the Finnish parliament. Those 200 are someone’s mothers, dads, sons and daughters. They have faced adversity and heartache in their lives just like you and me: some more so then others. Some of them are healthy, yet some battle with personal illnesses or illnesses of loved ones. They’ve been scared of upcoming exams at school, been bullied, succeeded and failed at things. They are people, just like you and me. BUT they are the ones who are deciding life for ME and for YOU. I understand that they are people, but do they understand that I’m a living human being as well?

Do they understand, that by cutting Sunday pay, they will be hitting the people who’s salary may consist as much as 1/3 of that? These tens of thousands of people’s mortgages are in jeopardy because of that! The roof above their heads is in danger of being ripped away because of this minor cut that is only targeted at a “fraction of the workforce”. Force is hard to see and therefore hard to think about it as concrete. Why won’t they talk about PEOPLE? People are real, people are concrete!

I find it sad that some jobs are still regarded as lower jobs and the people who work in them are regarded by the media and parliament as less-than- human. 

In my eyes there are only 2 “ain’t worth-shit” jobs: criminals, both common and professional ones that range from your wife-beater/child molester to smugglers and hustlers. That McWorker is no less valuable then a big-time corporate boss, for he will serve you food which you need to live. Cleaning crew are DEFFIDENLY not lower class people, for without them your businesses would be a lot dirtier! Does a smaller salary make a person something less human?

I pulled on my boots today because I took a lot of willpower to get out of bed and go to work. It feels like those deciding about our lives seem to think that people who run the mundane day-to-day jobs are expendable and somehow less-than-human.

To me boots have signified a hard-working person with a good moral. An old fashion cowboy who rode and worked and did the best he could in circumstances which were harsh and less than ideal. It is a symbol of an honest day’s work. I pulled my boots on today so I could remember to value myself as an employee and more so a human being! I needed a concrete reminder of why even to go to work an exist.

Don’t be bothered to cry out to the congressmen and ask them to walk a month in your shoes and live off of your salary. A month is way too short and easy. You could stand on your head for a month! I don’t claim to have any solution to this dilemma that is too big for a little ol’ person like me to comprehend. But I am tired of exsisting and feeling like a burden to these parliament people! 

I wish I could take a video camera and visit every one of Finland’s population and let them tell their story in 5 minutes or less. The make the parliament watch each and every one in a marathon. 5,5 million x 5 minutes = a concrete look that these are real people here, not just figures in a yearly economy report!

So I am going to continue pulling my boots on every now and then as a reminder to myself and a testament to others that each of us matters.

Put your boots on!

Kävele hetki minun elämässäni...

Kuvassa bootsi pilkottaa vartijan työhuosujen
lahkeen alta, kun olen juuri astumassa
lentokentän platalle.

Minä vedin tänään bootsit jalkaan....

Eivätkä todellakaan kuulu normaaliin työasuun, mutta ennen kuin työnantajani edustajat lukevat tämän ja kiiruhtavat antamaan minulle muikkaria työasun käytöstä, kannattaa lukea loppuun...

En normaalisti jaksa "innostua" politiikasta. Tuntuu, ettei tälläinen tavallinen ihminen voi ymmärtää siitä mitään. En käsitä miten (tai edes miksi) optioita jaetaan, tiedän että sisäpolitiikka tarkoittaa kotimaan asioita ja ulkopolitiikka on muiden maiden kanssa tehtävää yhteistyötä tai joissakin asioissa muiden maiden asioihin sekaantumista.

Aina välillä järjestetään vaalit. Siinä tavalliset ihmiset äänestävät tavallisia ihmisiä päättämään tavallisten ihmisten asioista. Sorruin itsekin haukkumaan yksittäisiä kansanedustajia sosiaalisessa mediassa päätöksestä yrittää leikata pienipalkkalaisilta taas vähän ”nostaakseen” Suomen tästä velkakuopasta pois. Siellä on 200 erilaista tavallista ihmistä. Siellä on 200 ihmistä, jotka ovat joidenkin äitiä, isiä, poikia ja tyttäriä. He ovat varmasti kohdanneet elämässään vastoinkäymisiä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Osa heistä on terveitä, osa taistelee oman tai läheisen sairauksien kanssa. He ovat jännittäneet kokeita koulussa, kokeneet koulukiusaamista, onnistuneet sekä epäonnistuneet. He ovat ihmisiä, kuten minä ja sinä. Mutta he ovat päättämässä MINUN ja SINUN elämästä. Minä ymmärrän, että he ovat ihmisiä, mutta ymmärtävätkö nämä 200, että MINÄKIN olen ihminen?

Ymmärtävätkö he, että satojen tuhansien ihmisten palkka voi koostua jopa kolmanneksen siitä sunnuntailisästä, jota he ovat nyt leikkaamassa? Että näiden ihmisten asuntolainat ja näin ollen katto pään päällä voi oikeasti olla uhattuna tämän ”pienen” leikkauksen takia, joka koskee vaan ”marginaalia” työvoimasta? Miksi ei puhuta ihmisistä, vaan ”työvoimasta”? Voimaa ei voida nähdä, sitä on paha ajatella konkreettisesti. Jokainen ihminen on konkreettinen!

Uskomatonta, että ihmiset vieläkin puhuvat ”paskaduuneista”, että niitä tekevät ihmiset ovat jotenkin turhempia kuin ”oikeita töitä” tekevät ihmiset. Minun listalla on 2 ”paskaduunia”: ammattirikollinen sekä rikollinen, joka kattaa kaikki raiskaajista, perheväkivallanharjoittajista, kavaltajista, pikkunäpistäjistä ihmisten salakuljettajiin. Hamburilaistyöntekijä Mäkkärissä ei ole yhtään sen alempiarvoinen kuin SAK:n puheenjohtaja. McTyöläinen tarjoaa sinulle syötävää, jotta voit jatkaa päivääsi. Siivoojat eivät TODELLAKAAN ole paskaduunissa! Sillä he tarjoavat meille siistin ja hygieenisen paikan tehdä töitä. Tekeekö pelkkä pieni palkka ihmisestä vähempiarvoisen?

Minä vedin tänään bootsit jalkaan sillä vaati aika paljon  voimia lähteä töihin, kun tuntuu siltä että valtiomme päättävät voimat ovat sitä mieltä, että perustyöntekijät eivät ole minkään arvoisia. Minulle bootsit ovat aina merkinneet hyvän moraalin omaavaa ihmistä. Vanhanajan karjapaimen, joka hoiti työnsä mahdollisimman hyvin olosuhteissa, joissa oli paljon parannettavaa. Se kertoo rehellisestä työntekijästä, joka hoiti päivittäiseen elämään pakollisia töitä. Vedin tänään bootsit päälle, jotta muistaisin arvostaa itseäni työntekijänä ja ennen kaikkea ihmisenä! Tänään tarvitsin muistutuksen juuri siitä, miksi käyn töissä tai miksi olen ylipäänsä olemassa!

On turha vaatia kansanedustajia ”elämään kuukausi paskatyöläisen bootseissa”. Kuukauden kukkuu vaikka päällään! Minulla ei ole ratkaisua ongelmaan joka on niin iso, etten voi pienenä ihmisenä sitä käsittää. Mutta olen lopen kyllästynyt tuntemaan oloni taakaksi tässä maassa ja näille ”päättäjille”. Haluaisin lähteä videokameran kanssa kiertämään Suomea ja kuvaamaan 5 minuutin otoksen jokaisesta ihmisestä. Otsikoksi tulisi 5-elämästäni ja jokainen saisi kertoa kuka on ja oman elämänsä tarinan tiivistetysti. Suomessa on noin 5,5 miljoonaa ihmistä, 5500000 x 5 minuuttia, siitä tulisi aika pitkä klippi päättäjille katsottavaksi. Muistaisivatko he sitten, että tällaisilla päätöksillä todella on kasvot eikä vaan luku jossain valtionkassassa?

Tästä lähtien vedän aina välillä bootsit jalkaan. Ihan vaan muistutukseksi itselle, että minulla ON väliä. Minulla ja jokaisella, joka yrittää olla tämän yhteiskunnan kunniallinen jäsen.

Put your boots on!

Kun minä olin pieni.... - When I was little...

Katselin tässä yhtenä päivänä telkkaria ja ilo oli ylimmillään, kun sieltä tuli Teini-ikäiset Mutantti Kilpikonnat! Tai noh, tuli ja tuli, koko sarja oli ensinnäkin tehty aivan uudestaan ja kaiken kukuraksi "turttelssit" puhuivat SUOMEA! Jaksoin seurata ohjelmaa vähän aikaa, mutta siitä oltiin tehty niin tyystin erilainen, kuin siitä mitä minä muistin että siirryin YouTuben ihmeelliseen maailmaan. Siihen vaan TMNT 1987 ja abrakadabra! Valitsin umpimähkään yhden jakson ja siirryin hetkeksi Floridan lämpöön South N Street:lle pieneen omakotitaloon. Samalla aloin miettiä, että minulla on ollut aika suomalaisiin verrattuna aika erilainen lapsuus Yhdysvalloissa!

I was watching TV one afternoon and was thrilled to see the Teenage Mutant Ninja Turtles! Or actually the revamped version of it, that instantly disappointed me. They had changed the whole story of it and to my horror the show was DUBBED IN FINNISH! In a bout of nostalgia, I dragged up an episode of the original TMNT on YouTube and was transported back into my childhood, to South N Street in the warmth of Florida. And I started thinking... compared to Finnish kids, I had quite a different childhood growing up in the USA!

Sain viettää useita vuosia Floridassa. Ala-asteen kävin lähes kokonaan siellä. Opin kirjoittamaan ja lukemaan suomea vasta palatessani Suomeen 1992, joka edelleen näkyy hienoisina kielioppivirheinä lauserakenteissa. Vastapainoksi sain erinomaisen englannin taitamisen, jota ilman en voi kuvitellakaan elämääni! Mitä minä sitten muistan lapsuudestani.... laitetaas listaten!

I was lucky to spend many years in Florida. Most of my elementary school years were spent there. I learned to read and write English, before learning to read and write my native speaking language of Finnish when my family returned to Finland in 1992. I can't imagine my life without my "better-then-average" English! What do I remember from my childhood in Florida... let's make a list!

1. Muistan miten ylpeä olin, kun alueellemme tuli Neighborhood Watch ja pääsin osallistuman kokouksiin. Neighborhood Watch kokoaa yhteen lähitienoolla asuvat ihmiset ja kaikki lupaavat tarkkailla aluettaan hiippareiden takia. Eipä siitä koskaan mitään suurempaa hyötyä ollut, mutta oli kivaa olla osana jotain "aikuista".
   I remember taking part in a Neighborhood Watch rally and being so proud to be part of something so "grown-up". It never amounted to anything, but I remember the feeling.
2. Muistan, miten aloin "syttyä" kantri-musiikkiin ja miten odottelin kasettisoittimen kanssa. että suosikkikappaleeni tulisi radiosta WIRK-kanavalta ja saisin sen nauhoitettua. Suosikki kasetti oli Dolly Partonin White Limousine, joka on ainut kasetti, mikä minulla on edelleen tallessa.
   I remember really starting to get into loving country music and sitting in front of my cassette recorder to record my favorite songs on WIRK Country-K 107,9. My all time fav cassette was Dolly Parton's White Limousine and to this day, it remains the only cassette I own.
3. Telkkariohjelmat: Cosby Show (juu, ikäviä uutisia on kuulunut sarjan päätähdestä, mutta silloin se oli 1 suosikkini), Rescue 911 (jotkut voivat olla sitä mieltä, että ei sovi lasten silmille, mutta siitä on jäänyt minulle ikuinen kunnioitus hälytyskeskustyöntekijöitä sekä palastusviranomaisia kohtaan), My Little Pony (pitäähän heppatytön tuosta tykätä) sekä Happy Days! Ja elokuvissa ET! Muistan, kuinka katsottiin koulussa toi ET ja miten jännää se oli, kun avaruuspukuiset miehet huputtivat koko talon! Ja näitä kaikkia nauhoitettiin innoissaan VHS-kaseteille!
   TV-shows: The Cosby Show (yes, I do follow the news and hate Mr. Cosby if the accusations are true, but back then, it was number 1), Rescue 911 (some might argue that's its not fit for little kids to watch such real life drama, but from it steams my admiration for rescue workers), My Little Pony (what horse-crazy kid wouldn't love that?) and Happy Days! Oh and from movies I really remember watching ET for the first time! We watched it at school and I still remember feeling in aw of those space-suit guys! And all of these were recorded on VHS-cassettes! 
4. Vapaa-aika kului hevostellessa Cody-nimisen tamman kanssa esteiden parissa. Hevostelu on ihan samanlaista rapakon toisella puolella. Mitä nyt vähän isompaa ja ehkä laajemmat mahdollisuudet harrastaa sitä, mutta pääsääntöisesti. Välillä kävelimme äidin tai isän kanssa läheiselle rannalle ja etsin hiekasta taskurapuja, joita sitten hoidin pienessä akvaariossa. Ei ehkä mitään maailman eettisintä hommaa, mutta en minä niitä suoraan kiduttanutkaan. Välillä kävimme Lake Worthin rannalla ja tein hiekkalinnoja ja uin Atlannin lämpimissä vesissä. Sitä(kin) on kamala ikävä, sillä en suostu menemään näihin Suomen kylmiin järviin! Välillä kävimme myös rullaluistelemassa paikallisessa Skating Rink Atlantis -paikassa. Muistan vieläkin Walk Like an Egyptian -kappaleen sieltä!
   Olen päässyt myös käymään monissa sellaisissa nähtävyyksissä, joista täällä olevat lapset voivat vain haaveilla! Disney World, Epcot Center, Universal, Sea World, Cap Canaveral sekä Key West kuuluivat lomareissuihin. Suosittelen kaikkia (paitsi ehkä Sea Worldia sen eettisten ongelmien takia) kaikille! Myöskin Floridan monet vesipuistot ovat kokemisen arvoisia! Olin pienenä huomattavasti arempi kokeilemaan kaikkia laitteita/vesiliukumäkiä, joten aion käydä nyt vielä aikuisena näissä uudestaan!
   Most of my free time was spent riding. Horseback riding is still very similar here and in the States. Perhaps there is a wider possibility to try different sorts of riding but all in all pretty similar. Sometimes we'd walk to the nearby beach with my mom and dad and I'd catch some little crabs to take back to my glass aquarium. Maybe not the most ethical thing to do from the crab's point of view, but I never teased them nor meant any harm. I got to hang out at the Lake Worth beach, build sand castles and swim in the warm Atlantic ocean! That (among other things) is still something I miss dearly, as I refuse to swim in Finland's cold lakes. I remember going roller skating at the Atlantis skating rink. I still remember skating backwards to Walk Like an Egyptian!
   I was also lucky enough to get to go to all the theme parks and tourist places that kids here only dream of. Disney World, Epcot, Universal, Sea World, Cap Canaveral and Key West were part of my vacations. I recommend those all (with the possible exclusion of Sea World do to ethical debates. Also, I loved Florida's water parks! I was a timid child, never really one for rides or water slides so I have to redo those one day!
   
5. Eipä ollut tietokoneita kotona minun lapsuudessa! Isä toi jossain vaiheessa kotiin Commodore 64 töistä ja sitä oli ihan älyttömän kiva pelata. Naapurin lapsille tuli jossain himoittu alkuperäinen Nintendo! Super Mario & Tetris! Wow! Itse sain ylipuhuttua vanhemmat Game Boy peliin. Se on minulla edelleen 13 pelin kera. Pieni mustavalkoisella näytöllä varustettu peli, mutta ah että mä olin ylpeä siitä!
   Didn't have any computers when I was a kid! I remember dad bringing home a Commondore 64 and I loved playing the games on that. Then the neighbor's kid's got the original Nintendo. Super Mario & Tetris! Wow! I later talked my parents into buying me that first Game Boy. You know the one with the black-and-white pixel screen! I still have it + 13 games and it still works! Man, I was proud of owning that!
   
   

Siinäpä jotain. Pitää kirjoittaa joku päivä millaista oli käydä koulua Yhdysvalloissa. Sitähän en tietty pysty vertailemaan, mutta muistoja voin kertoa. Ajat ovat taatusti muuttuneet niiden asioiden suhteen yhtä paljon.

That's that for now. One day I have to write about what it was like to go to school in the States. I can't really compare those, but should make for a nice walk down memory lane.

Hurtta Active Harness & Soft Grip Stretch Leash review

Hurtta Active Harness & Soft Grip Stretch Leash

Tuote-esittely - Review

Saimme testiin Hurtan tämän vuoden mallistosta Active valjaat sekä Soft Grip joustotaluttimen raikkaan pinkin värisenä. Molemmat tuotteet ovat laadukaan oloiset ja saumat ovat siistit. Heijastimia löytyy joka kulmasta ja ne ovat 3M-laatua, eli pimeälläkin näkyy! Vaikka valjas vaikutti omassa kädessä isolta, istui se kuitenkin hyvin 15-kiloisen kelpien päälle.

We received the Active Harness and Soft Grip Stretch Leash for testing. Both products seem good quality and the seems are done to perfection. There are plenty of quality 3M-reflectors around both products to help spot the dog (and handler) in the dark. At first I was sure the harness would be too big, but fit decently on my 15-kilo kelpie.

Soft Grip (suomeksi: pehmyt ote) hihna todella ON sitä, mitä luvataan. Ranteen ympärille tuleva osa on pehmein hihnan lenkki, joka minulla on koskaan ollut! Koko talutin ei ole joustavaa, vaan joustava osuus on kuvassa musta, joka on lukosta seuraava. Remmi itsessään on myös aika pehmyt. Hertta ei vedä, joten kestävyyttä en pysty tässä testaamaan.

The Hurtta Soft Grip Stretch Leash really DOES have the softest grip I've ever had on any leash! The whole leash itself isn't stretch, but the stretch part is the black one right after the lcok. The leash itself is also pretty pliable. Hertta doesn't pull on the leash, so can't really test how durable the leash is.

Väri on TODELLA ihana ja itsessään jo aika näkyvä. Valjaissa oleva kahva auttaa avustamaan koiraa tiukoissa paikossa ja käytinpä sitä vähän "avustajakoiramaisesti", kun etsin geokätköjä kallioisesta metsästä. Ainut mikä mietityttää on, voiko koira jäädä siitä kiinni juostessaan metsässä, koska lenkki jää koko ajan aika korkealle? Samoin toi kolmiolenkki, johon hihna kiinnitetään on ehkä hitusen liian iso. Metallinen klipsi ja toi = kilinää kun kävelee.

I LOVE the color and it works great as a attention vest too. The handle is good for helping the dog over rough terrain and I used it as a "mobility handle" while geocaching over some rocks. The only thing that worries me is, if the handle will get stuck in the bushes? Also the triangle onto which you attach the leash could be a bit smaller. Also metal on metal = jingles when the leash is attached.

Päätimme testata tuotteita uuden harrastuksen parissa! Aloitimme Geokätköilyn! Ystävämme Seija Lappalainen opasti geokätköilyn alkuun nettisovelluksen sekä Androidiin asennettavan appin suhteen. Sitten reppu selkään, kännykän app auki, Hertalle Active-valjaat päälle ja kohti Tornimäkeä ensimmäisiä kätköjä etsimään! 

We decided to test the Active -harness and Stretch Leash by starting a new hobby! We went geocaching! Our good friend Seija Lappalainen got us hooked up with the Android app and website. I tossed a backpack on, put the harness on Hertta and we headed out to find a few caches!

Geokätköilyssä etsitään piiloitettuja jemmoja, joista löytyy tietoa netistä ja erillisestä sovelluksesta. Kätköjä voi olla niin rakenteissa kuin maastossakin. Toivon kätköilyn mahdollistavan minulle ja Hertalle uusien lenkkimaastojen löytämistä. Tämän kertaiset kätköt olivat kaikki metsissä kunnon kiipeilyiden takana! Valjaat kestivät hienosti menossa mukana, eivätkä haitanneet Herttaa, vaikka näissäkin on mielestäni vähän turhan leveä toi etuosa. Toisaalta minun pikku-kelpie on myös aika kapea edestä :)

The object of geocaching is finding little hides that have been logged into the website or app. They can be in man-made structures or in nature. What do I hope to get from geocaching? New places for me and Hertta to explore of course! These caches were in the woods and required quite a bit of climbing from both myself and Hertta. The harness held up well and didn't seem to bother Hertta even though I still think the front is a bit too wide for her. But then again, Hertta is very narrow in the front.

Hertta sporting Hurtta's Active-harness

Olen todella tarkka hihnoista, joita haluan käyttää. Vasta viime aikoina olen hyväksynyt mistään muusta kuin nahasta valmistetut remmit. Tämä on ensimmäinen joustotalutin, joka minulla on koskaan ollut. Hertta ei sinäänsä vedä tai tempoile, joten epäilin mitä hyötyä joustosta voisi olla meille. Se selvisi geokätköilemällä! Klaukkalan Tornimäen kapuaminen alas koiran ollessa kytkennynä joustotaluttimeen oli silmät avaava kokemus! Vaikka Hertta ei vedäkään, hänen hypyt kiveltä kivelle olisivat voineet nykäistä minut mäkeä alas! Taluttimen jousto-osa toimi vaimentamalla sekä minuun, että koiraan kohdistuvat nykäykset! YES!

I'm really picky on what kind of leashes I will use. Untill about last year, I refused to use anything but leather. This is the first stretch leash I've ever used. Hertta doens't pull on the leash so I was skeptical on what a stretch leash could offer us. I found out geocaching! While coming down Klaukkala's Tornimäki with Hertta on a stretch leash was an eye-opening experience! Though Hertta doesn't usually pull, her jumps down the rocky hill were nicely balanced by the stretch in the leash. Without it, even those small pulls might have caused me to stumble and fall down the hill! 

Yksi asia, minkä haluaisin lisättävän remmiin on lenkki lähelle oteosaa, jolloin saan remmin helposti ja tukevasti niskan kautta lenkiksi. Näin se ei pääse tippumaan, kun Hertta on irti remmistä. Saa sen nytkin lenkille, jos lukon kiinnittää kapeaan metallilenkkiin, johon tuo rannelenkki kiinnittyy, mutta tiukkaa se tekee.

One thing that I do wish they had added to this leash is a ring onto which I could clip the lock when Hertta is off-lead. I like to wear the leash around me. You CAN make a circle out of this leash by fastening the lock to the little metal piece which attaches the handle to the lead, but it's a iffy fit.

Jahka pystymme kokeilemaan tätä enemmän ja löydämme kiitettävää/valitettavaa, niin päivitämme tänne lisää. Kokonaisuutena valjaat ovat tukevan tuntuiset, joitakin pikku muutostoiveita lukuunottamatta. Joustotalutin on aivan ihana! 

This review was based on a first time experience. If we find anything more to report, we sure will! All in all, the Active-harness seems well-made and hardy save for a few "little thing" I wish they had dun differently. I love the Stretch leash!

Oma maa mansikka....

Oma maa mansikka

Muu maa mustikka

Mistähän moinen lausahdus tulee? Mikä on kenenkin oma maa? Onko se se maa, jossa on syntynyt, vai se missä tällä hetkellä elää? Voinko valita oman maani, vaikken juuri silloin siellä asukaan? Olisiko mustikka sittenkin parempi kuin mansikka?

Viimeaikaisia uutisia ja mielenosoituksia sivusilmällä seuranneena aihe pisti miettimään. Itsehän olen ollut myös maahanmuuttaja osapuolena. He jotka minut tuntevat tietävät, että minulla on vahvat mielipiteet monesta asiasta. Tässä asiassa olen vaan niin monta eri puolta, etten ole oikein osannut muodostaa vedenpitävää ja pysyvää mielipidettä.

Maahan muutto, ”mamut”, pakolaiset, kulttuurien yhteensovittaminen, rasismi? Sanoja, joista varmasti jokaisella on omat mielipiteensä. Nuo asiat niputetaan usein yhteen, mutta ne ovat aivan eri asia! Minä olen ollut maahanmuuttaja peräti kahdesti oman näkemykseni mukaan! Kun olin pieni, perheemme muutti Yhdysvaltoihin Floridaan. Emme olleet pakolaisia. Mutta olimmeko me ”mamuja”? Yhdysvaltojen ja Suomen kulttuurit eivät eroa paljon toisistaan. Ehkä siksi, koska uskonnot eivät eroa paljoakaan. Yhdysvalloissa on niin monta eri kulttuuria sekaisin, että en erityisemmin tuntenut oloa ulkopuoliseksi. Toisaalta olin silloin niin nuori, että yksinkertaisesti sopeuduin joukkoon. Olin 12 kun muutimme Suomeen… johan alkoi tuntua!

Suomessa ei ollut ”small talkia”, Suomessa huoriteltiin opettajia (ei muuten tullut mieleenkään Floridassa, jossa Mr. ja Mrs. laitettiin jokaisen opettajan nimen eteen). Kukaan ei katsonut silmiin kaupungilla ja porukoihin pääsi, jos ryyppäsit tai tajusit mennä pyytämään röökiä.  En todellakaan vertaa itseäni pakolaisiin ja heidän kokemaansa kulttuurishokkin oman mitättömän ulkopuolisuuden tunteen kokemuksen perusteella, mutta osaan asettua myös toisen asemaan.

Kulttuurit voivat rikastuttaa! Vaikka 90% ajasta olenkin sitä mieltä, että maassa maan tavalla, suomalaiset voisivat ottaa oppia muista kulttuureista esimerkiksi tunteiden osoittamisessa sekä jokapäiväisiin asioihin positiivisesti suhtautumisessa. 

Käsittääkseni suurin yhteentörmäys syntyykin erilaisista uskonnoista. Jos maailmassa ei olisi uskontoja sekä niiden luomia sääntöjä, sodittaisiinko silloin vain resursseista? Suhtaudummeko eri tavalla kristittyyn maahanmuuttajaan kuin islamilaiseen? Entäpä buddhalaiseen? Palatakseni edellisen kappaleen toiseen lauseeseen: maassa maan tavalla. Kun muutimme Jenkkeihin, en odottanut että siellä ihmiset väistävät katsetta, tulevat alastomana saunaan kanssani taikka alkavat hoilaamaan Suvivirttä koulun päättäjäisissä vain siksi, koska SUOMALAISIA oli niin paljon Lake Worthissa, että pitäisihän meidän kulttuurimme ottaa huomioon koulussa ja elämässä!

Itse maahanmuuttoa vastaan minulla ei ole yhtään mitään! Jos olet valmis elämään ihmisarvoa kunnioittavasti sekä Suomen lakien mukaan ja kantamaan oman kortesi kekoon niin hyvin kuin osaat: tervetuloa. En todellakaan odota, että opit kieltä heti. Kyllä englannillakin pärjää täällä!

Jos lähden vierailemaan islamilaiseen maahan, minä peitän pääni ja kätken ranteeni. En usko islamiin (enkä ole kyllä perinteinen kristittykään tai muukaan uskovainen), mutta kunnioitan eri maiden tapoja ja perinteitä. En odota, että vuosikausien perinteistä luovutaan vaan, koska MINÄ olen myös vahva feministi ja EN HALUA elää islamin kanssa. Jos muuttaisin sinne työn perässä, hyväksyisin sen etten enää pysty välttämättä ajamaan minne haluan ja tekemään mitä haluan. Omaa uskontoani (jos sellaisen omaisin) voisin harjoittaa rukoilemalla kotona, sillä miten minä voisin väittää, että vain MINUN uskonnollani ja elämänkatsomuksella on väliä ja kaikki muut ovat väärässä? Minua ei myöskään häiritse, jos Suomessa tulee vastaan hijabiin (kaapuun) pukeutunut nainen. Se on hänen valintansa, mutta koska se ei ole Suomen alkuperäiseen kulttuuriin kuuluva, niin ystävällisesti älkää odottako, että MINÄ puen sen päälleni täällä.

Jos tekisin rikoksen, olisi itsestään selvää, että lähtö tulisi takaisin sinne mistä olen tullut. Mihin sitten vedetään viiva? Jos ajat ylinopeutta töihin, pitäisikö siitä sitten karkottaa? Voisiko tässäkin käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä? Raa’oista väkivaltarikoksista sekä maanpetoksista pois. Omaisuusrikokset voidaan sovittaa vankilassa tai sakoilla, sillä sillähän materiaalia saa: rahalla. Ihmisen terveyttä tai henkeä ei korvata millään. Minulle on ihan sama onko raiskaaja Abdullah Arabiasta tai Pekka Pohjois-Savosta! Molemmat voisi minun puolesta karkottaa kuuhun!

Minulla on ollut työ- ja harrastuskavereina (ja samalla heistä on tullut myös ihan vaan kavereita) suomalaisia, yhdysvaltalaisia, marokkolaisia, somaleita, thaimaalaisia, vietnamilaisia sekä intialaisia. On ollut kristittyä, buddhalaista, ateistia ja islaminuskoista. Vain sillä on merkitystä, kuinka suhtaudut yksilönä toiseen ja hoidat hommasi. Yksi rakkaimpia muistojani on tulla jouluaattona töihin Helsinki-Vantaan matkatavara-aulaan ja saada ”Hyvää joulua!” –toivotus miespuoliselta islaminuskoiselta työkaverilta, samalta joka tupakkatauon sijaan käy sivummalla päivittäin kumartamassa Allahille.

Live and let live. Voi kun oppisimme suhtautumaan toisiimme ihmisinä, eikä uskontoina tai rotuina! Myönnän, että feministinä minulla on itselläkin ennakkoluuloja ÄÄRI-islamia kohtaan, mutta ei kaikkia islaminuskoisia kohtaan. Ehkä olen tässä asiassa idealisti, mutta maybe someday, the world will be at peace.

Kun sade ja kylmä masentaa...

Sää on pukeutumiskysymys, mulle väitetään...

Sää on asennekysymys, minulle sanotaan...

Saat sään muuttumaan, kun muutat sen miten siihen suhtaudut...

Olen lämpimän ilman ihminen. Silloin ei haittaa kaatosadekaan! Raikas kesäinen ukonilma, jonka jälkeen kostaus nousee lämpimän asfaltin pinnasta höyryävänä usvana... kyllä kelpaa!

Mutta sitten on tämä jatkuva ja vuosittain täällä Suomessa aivan liian usein toistuva kylmä, harmaa ja kaiken läpi tunkeva kosteus. Sitä ei pidä poissa minkäänlainen vaatetus, vaan kosteus tunkee saumoista iholle asti ja tuo mukanaan kaverinsa kylmyyden. Millä ihmeellä ihminen tottuu kylmään?!? Palelen heti kun elohopea laskee alle 15 asteeseen. Asenteen muuttaminen kylmyyteen ja märkyyteen ei käy helposti, kun palelee!

Yllä oleva kuva on työpaikkani etuovelta otettu. Se kuvaa suhdettani tähän säähän erinomaisesti! Värejä ei ole. Ketään ei näy. Yksinäinen harmaa (no yllätys) auto odottaa yövuorosta pääsevää työntekijää. Pienet katulamput yrittävät mahdotonta tehtävää = tuoda valoa tähän pimeyteen. On heinäkuun alku! Missä minun lämpö!?!

Tällaisina päivinä olen kuitenkin äärettömän kiitollinen sisätöistäni! Mutta toi ilma ja harmaus uhkaa tunkeutua tajuntaani myös tänne lämpimään ja kuivaan sisätilaan. Aloin miettimään yhtenä päivänä, miksi esi-isiemme piti luoda juuret ja tämä yhteiskunta JUURI tänne pohjoiseen? Olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaiset ovat näin pessimististä ja sulkeutunutta kansaa näiden säiden takia! Kun lämpötila kapuaa 20 asteeseen ja ihmiset voivat astua kunnolla ulos, ilman että viima piiskaa kasvoihin ja kylmä kolottaa, niin koko yhteisö tuntuu muuttuvan! Toreille kerääntyy porukoita ja ihmiset nostavat katseensa maasta.

Vaikka olen taipuvainen vahvaan realismiin sekä hyppyselliseen pessimismiä, olen kuitenkin aktiivisesti yrittänyt  opetella löytämään hopeareunuksen kaikista pilvistä. Tästä Suomen säästä en pysty sitä tekemään. Kylmä + sade on yhdistelmänä sellainen, etten keksi siitä yhtikäs mitään hyvää.

Suoraan sanoen vihaan sitä niin tehokkaasti, että olen onnistunut opettamaan myös australian kelpiestäni sadesään ja märän vihaajan! LOL, noh siinä on tietty se hopea reunus, ettei minun koirakaan halua millään ulos tuolla säällä!

Aina välillä sitä käy mielessä, että maailmassa olisi lämpimiä paikkoja…

Ehkä ei ole lottovoitto syntyä Suomeen...

Antakaa hyvät ihmiset minulle vinkkejä miten opin kestämään märkää ja kylmää muuttamatta maasta –sekin on kyllä käynyt välillä mielessä…

Mitkä asiat tekevät kesän?

Olen kesäihminen. Ehkä se on Floridassa viettämäni lapsuus, mutta kylmä, kostea, märkä ja pakkanen eivät ole ollenkaan minun juttuja. Kun talvi alkaa väistyä kevään tieltä ja luonto herää eloon, tunnen itseni ihan eri ihmiseksi! Jos vain keksisin miten, viettäisin taatusti Suomen talven ajan jossakin muualla!

Milloin se kesä sitten tulee? Mitkä ovat niitä pieniä merkkejä, jotka saavat hymyn nousemaan huulille? Ihan ehdoton kesän merkki on, kun saan ensimmäisen kerran rullata auton ikkunat auki ja pystyn pistämään käden ulos ja tunnen vaan ihanan lämpimän tuulenvireen! Ihan parasta!

Toinen ehdoton kesänmerkki on marjakoju, joka ilmestyy Klaukkalan S-marketin pihalle. Punaisen teltan ilmestyminen paikalle saa heti veden kielelle! Olen intohimoinen herneiden, mansikoiden sekä erityisesti vadelmien ystävä. Koju on vieläpä sopivasti minun työmatkan varrella ja kesällä pysähdyn lähes päivittäin hankkimaan marjahimooni tyydytystä. Kivan lisän tuovat oman pihan metsämansikat. Varjelen niitä ruohonleikkurilta viikkokausia, vaan että saan parit vanhanajan vaniljajäätelöannokset metsämansikoiden kera.

Mikä on parasta kesässä? Se ettei PALELE ja ettei tarvitse pakata päälle kerrospukeutumista. Olen päätellyt, että Floridassa viettämäni lapsuus on ryöstänyt minulta suomalaisen kylmänkestävyyden. Palelen lähes aina, ellei lämpötila kohoa yli 15 asteen. Mikä onkaan mukavampaa, kuin astua aamulla koiran kanssa pihalle pelkässä kylpytakissa ja huomata, ettei ole kylmä!

LOMA! Vaikka kesä ei aina suoranaisesti merkitse minulle lomaa, niin aina se käy kuitenkin mielessä. Samoin on ihanaa nähdä, kuinka ihmiset "heräävät eloon" kesäsin. Olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisten lievä melankolisuus johtuu kylmästä ja märästä ilmastosta. Myönnän autuaasti itse, että ilmoilla, lämpötiloilla ja auringon puutteella on suoraan verrannollinen vaikutus minun mielialaan.

Mikä tekee kesän teille?

Auton Bluetooth järjestelmä hyötykäyttöön

Uusissa autoissa on nykyään loistava sisäänrakennettu järjestelmä. Tämä järjestelmä antaa mahdollisuuden liittää kännykkä suoraan auton äänentoistojärjestelmään. Lisää siihen mikrofoni ja sinulla on täydellinen hands free järjestelmä käytössä.

Joitakin vuosia sitten keksin, että paitsi puheluita, niin tällä voi kuunnella myös nettiradiota! Miten kätevää! Koska Suomessa ei ole omaa country radiokanavaa, niin voin valita sadoista sopivista, liittää kännykän auton Bluetooth järjestelmään ja kuunnella vaikka lapsuusaikanai WIRK Country K kanavaa Floridasta. Ja täysin ilmaiseksi!

Viime aikoina olen keksinyt järjestelmälle vielä paremman hyötykäytön: lukemisen! Mikä on parempaa, kuin kuunnella ajon aikana jotakin hyvää kirjaa? Itse luen suurimmaksi osaksi englanniksi, joten tämän homman olen testannut vain englanninkielellä. 

Itse ostan e-kirjat (elektroniset kirjat) Google Play kaupasta ja käytän Android-järjestelmän Google Books appiä lukemiseen.

Vasemmalla on screenshot suoraan minun Samsung Alpha puhelimesta. Ympyröitynä on Play Books app. Mikäli olet antanut luottokorttitiedot Google Play -järjestelmään, niin sormenpäissäsi on nyt miljoonien kirjojen kirjasto. Siellä on myös tuhansia täysin ilmaisia kirjoja, joista pääsee nauttimaan kuluttamatta euroakaan!

Monet sanovat, että heidän silmät väsyvät tuijottaessaan näyttöruuta. Tämä voi olla totta, mutta minä en ole huomannut mitään ongelmaa. Aina lukiessani vähennän näytön kirkkautta minimiin. Olen huomannut sen helpottavan lukemista entisestään. En ole myöskään nostalginen "kirjan tunnulle" tai "sivujen kääntämiselle". Minulle riittää vallan hyvin Google Booksin asetuksista löytyvä "Use 3D effect

for page turning", joka simuloi näyttöruudulla sivun kääntämistä. Tämä on vain minun mielipide, tiedän monia, jotka lukevat vain "oikeita" kirjoja. Eikä se tee heistä silmissäni yhtään huonompia :)

Minkälainen on sitten hyvä kirja kuunneltavaksi? Sain juuri valmiiksi Temple Grandinin Animals in Translation kirjan. Se oli erinomainen esimerkki hyvästä kuunneltavasta kirjasta. Google Booksin "robottilukijaääni" lukee melko nopeasti, mutta kohtalaisen monotonisesti. Siksi kirjat, joissa on paljon dialogia eri ihmisten kesken voivat tuntua raskaalta kuunneltavalta. Samoin kirjat, joissa on paljon kuvia ja niissä kuvatekstiä ovat hankalia seurattavia. Robottilukija lukee kuvatekstit muun tekstin väliin, joka on harvinaisen ärsyttävän kuullosta! Sanoisin, että parhaan kuuntelukokemuksen saa asiateksteistä sekä tietokirjallisuudesta. Temple Grandin kirjaa kuunnellessani, tuntui kuin kirjoittaja olisi itse lukenut kirjaansa minulle!


Kun haluat kuunnella kirjaa ajaessasi, kytke ensin kännykkäsi autosi Bluetooth järjestelmään. Koska näitä järjestelmiä on satoja, en voi antaa siihen tässä neuvoja. Ota myös huomioon, että ainakin minun tapauksessa Kia Ceed farkkuuni jälkiasennettu Parrot Bluetooth -järjestelmä jatkaa lukemista taustalla VAIKKA sinulle tulisi puhelu ja vastaisit siihen. Ärsyttävä tapa, jota ei kyllä tee, jos esimerkiksi kuuntelen nettiradiota tai YouTuben soittolistoja.

Vasemmalla on jälleen screenshot kännykästäni. Tähän näkymään pääset, kun klikkaat kevyesti mitä vaan sivua mistä tahansa ladatusta kirjasta. Oikeassa ylänurkassa on 3 päällekäistä pistettä, jotka olen ympyröinyt punaisella. Siitä klikkaamalla pääset valikkoon, josta pääset valitsemaan ääneen luvun: Read aloud.  ----- >


Heti kun klikkaat siitä, lukijarobotti aloittaa ääneen lukemisen. Et voi sammuttaa näyttöä tai käyttää muita appejä samaan aikaan. Itse laitan näytön kirkkauden aina ihan minimiin sekä liitän kännykän lataukseen.

Kestää jonkin aikaa tottua "robottilukemiseen". Itse olen käyttänyt tätä tapaa noin parin kuukauden verran ja vieläkin monotoninen ääni välillä ärsyttää. Kuitenkin nautin tätä tavasta "hyötykäyttää" esimerkiksi työmatkat. Google Books muistaa automaattisesti mihin kohtaan kirjassa jäit viimeksi, mutta varmuuden vuoksi laitan aina elektronisen kirjanmerkin (Add bookmark) päälle, jotta varmasti pystyn jatkamaan kuunnelmaa siihin, mihin viimeksi jäin.

Tällä hetkellä minulla on kuuntelun alla Arron Kennardin The Positive Thinking Secret joka oli ladattavissa ilmaiseksi Google Playstä. Olen aina suhtautunut skeptisesti erinnäisiin "self help" kirjoihin, mutta lievästä uskonnollisuudesta huolimatta, kirja on ihan mukaansa tempaava.

Päätin tehdä tästä postauksen vähän näin niksipirkka -tyyliin. On kiva käyttää työmatkat hyödyllisesti sekä saada ajattelemisen aihetta samalla.

Omat rahat: budjetti tai oikeastaan sen puute

Mihin hittoon noi eurot katoavat tuolta pankkitililtä!?! Olen aina pitänyt itseäni kohtalaisen järkevänä rahankäyttäjänä. Olen pysynyt visusti kaukana kaikista kulutusluotoista. Pikavippi on minulle lähes kirosana, joka juoksuttaa kauhunväreet selkääni pitkin ja aiheuttaa ihokarvojen nousemisen pystyyn. 

Omistan joitakin luottokortteja, joita pyrin käyttämään vain ulkomailla, nettiostoksien suorittamiseen sekä sellaisten suurten hankintojen rahoittamiseen, joista on hyvä jäädä jokin "jälki" jonnekin mahdollisen rikkoutumisen ja siitä seuraavan takuukorjauksen takia. Aina kun voin, maksan luottokorttivelan pois. En pidä vuosimaksullisia kortteja ja luottorajatkin olen pitänyt järkevän matalana.

Olen kilpailuttanut vakuutus-, sähkö- sekä netti-/puhelinsopimukseni (tosin tänä vuonna taidan tehdä sen uudestaan) sekä siirrän automaattisesti molemmista tileistä (meillä maksetaan palkka 2 x kuukaudessa) tietyn summan säästötilille, josta saan nostaa maksimissaan 4 kertaa vuodessa rahaa ilman, että pankki nappaa tiettyä osuutta. 

En juo enkä röökaa, joten senkään takia ei pitäisi turhat eurot hävitä kurkusta alas tai savuna ilmaan. Mitään kuukausittaisia vakioharrastuksiakaan ei ole, joihin uppoisi lukukausimaksuja. Vaateostoksissakin olen naurettavan huono naiseksi ja tarvitsen yleensä jonkinlaisen syyn hankkia uutta. Lapsia ei ole, joten sekin rahareikä on katsottu ja kiinniolevaksi todettu.

Siis mihin hel*^*tiin minun rahat häviää!?!?

Koska minulla oli tässä hieman aikaa istua tietokoneella aloin tuijotella verkkopankin erinomaista näkymää, jonka pitäisi kertoa minulle suurinpiirtein mihin rahani häviävät pankkitililtä. Ainakin Danske Bankin mobiiliversio jaottelee korteilla ja verkkopankissa tehdyt ostot ja maksut eri väreillä, joista on sinäänsä helppo tarkastella mihin palkkanauhassa verojen ja muiden maksujen jälkeen olevat onnettomat roposet karkaavat. Silti ei auennut...

Kunnes aloin "mummoilemaan". Googletin "ilmainen budjettipohja Exceliin ja sieltä löytyi Suomen Marttakerhon valmis Muokattava Taloussuunnitelma. Latasin sen ja muokkasin sopivaksi ja tallensinpa ensi vuodellekin jo valmiin oman, tyhjän version. Sinne on helppo syöttää kuukausittaiset netto tulot ja menot ja mikä parasta, Excel laskee ja miinustaa lukuja automaattisesti yhteen! 

Päätin syöttää kaikki tiedot verkkopankista taulukkoon ja koska käytän lähes yksinomaan kortteja maksamiseen, siitä sai erinomaisen näkymän mihin rajat häviävät. Samalla kirjoitin suurin piirtein MITÄ olin mistäkin hankkinut. Puolen vuoden tietojen syöttäminen ei mennyt kädenkäänteessä, sillä selasin tabletilla verkkopankkia sekä syötin läppäriin tietoja samaan aikaan. Muutaman tunnun uurastus oli kuitenkin silmiä avaava!

Pakollisten lainojen lyhennysten, jääkaapin täyttämisen sekä bensan tankkamisen lisäksi euroja näytti menevän YLIMÄÄRÄISIIN PIKKUNAPOSTELTAVIIN sekä "TOI OLIS KIVA"-turhanpäiväisyyksiin. Normaalien ruokaostosten lisäksi, huomasin hävittäväni kuukaudessa 100-150 euroa Alepoihin, Siwaan sekä huoltoasemille (bensa erikseen tässä asiassa)! Koska tuollaisista kaupoista hankin harvemmin ns. oikeaa ruokaa, on kaikki tuolta hankittu turhaa. Lisäksi noihin kuuluu ostetut kahvit ja leivokset, jotka ovat hävyttömän hyvillä katteilla kuorrutettuja E-koodillisia rahareikiä.

Sitten oli toi "toi-olis-kiva"-hankinnat. Koiranleluja (minulla on niitä seuraavaksi 10 vuodeksi ainakin kelpietarpeisiin), Lidlin Crivit-urheiluvaatteita (jotka ovat oikeasti todella mukavia ja hyvänlaatuisia, mutta TARVITSENKO minä oikeasti 10 sukat, 10 rintsikat sekä 20 paitaa?) sekä "tuota-voin-joskus-käyttää-valokuvaukseen"-jutut, joita päädyn sitten käyttämään kerran tai pari! ARG! Ja minä kun pidin itsenäni järkevänä!!!

Katsotaas, jos siis mietitään vaan pelkästään noita Alepa sun muita-keikkoja niin se tekee pyöreästi 100€/kk turhaan käytettyä rahaa. 100€ x 12 kuukautta vuodessa tekee minun heikonkin laskuopin mukaan 1200 euroa vuodessa. Se on etelänmatka! Se on yhden elämän elämyksen hinta! En ole koskaan katunut ainuttakaan ulkomaan matkaani, joten siinä minulle oiva porkkana!

Siis mitä aion asialle tehdä?

• Olen löytänyt Lidlin ja todennut sen halvemmaksi ja ihan yhtä hyväksi ruokakaupaksi kuin S- tai K-superketjut. On joitankin asioita, mitä Lidlistä ei saa, joten ne aioin käydä edelleen hakemassa kaupasta. S-marketista, sillä S-kortille kertyy pikku hiljaa (siis TODELLA pikku hiljaa, etanavauhtikin on siihen liian nopea) bonuksia, jotka sitten kerryttävät ihan oikeita euroja ihan oikealle pankkitilille. Aioin siis asioida Lidlissä ostoslistan kanssa

• Aion myös alkaa suunnittelemaan evääni töihin REILUSTI etukäteen sekä tekemään ostoslistat tarkemmin. Aioin suunnitella ihan paperille, jotta voin nähdä konkreettisesti sen, mitä tarvitse sekä mitä suuhuni laitan. Dietille en ala, enkä kaloreita laskemaan! Kahvikupillisen ostamiseen pitää tästä lähtien olla AINA syy ja syiksi hyväksyn itseltäni:

1. Pitkän automatkan aikana otan yhden pysähdyksen taktiikan kahvin suhteen. Kesällä aion liittää siihen myös jäätelön.
2. Kaverin kanssa nautittavan kahvihetken. Ne ovat elämän pieniä iloja, josta on aina kiva maksaa.
3. Erityisen, pienen kahvilan kannattamisen. Mitä idylisempi ja erikoisempi, sen parempi.

• Koira ei saa enää yhtään uutta lelua. Vanhoja kierrätetään kunnes ne on rikki. Ja koska Hertta harvemmin rikkoo mitään, meillä on koko koiran loppuiäksi leluja

• Jos huomaan jonkin "toi-olis-kiva"-jutun aioin kysyä itseltäni, että onko oikeasti kivempi kuin matka jonnekin kokemaan jotain uutta? Minulle matkustaminen ja uusien asioiden kokeminen on se "elämän suola". 

• Aion kilpailuttaa ne pakolliset sopimukset. vakuutukset, netin, puhelimen sekä sähkön. Koska minun duunipaikkanikin kilpailutetaan tasaisin väliajoin (se on jonkun toisen postauksen aihe kokonaan!), niin en aio tuntea siitä edes huonoa omatuntoa!

Ei tämä mikään uuden vuoden lupaus ole ja varmasti lipsun tästä välillä. Jotenkin vaan nähtynä kaikki noi "hukkaan heitetyt" eurot saivat ihan uudenlaisen ärsytyksen ja sitä kautta päättäväisyyden päälle! Minulla on vielä monta paikkaa maailmassa nähtävänä sekä monta kokemusta saavuttamatta. Ne ovat taatusti sen arvoisia, että laitan kukkaronnöyrät tiukemmin kiinni ja alan todella tarkkailla mihin eurojani annan.

Hurtta Trail Pack -koiranreppu tuote-esittely, osa 2 - Hurtta Trail Dog Backpack product review, part 2

Tänään päästiin testaamaan Trial Pack reppua käytännössä. Kävimme vaeltamassa Samon ja Poronpolun reiteillä Lopen kauniissa maisemissa. Hertalla oli reput päällä koko ajan, mutta vielä tällä kertaa en laittanut niihin täytettä, jotta Hertta ehtii todella tottua siihen kunnolla.

Today we got to take the Trail Pack for an actual test trek. We walked roughly 7 km around the beautiful trails of Samo and Poronpolku in Loppi, Finland. Hertta had the pack on the entire time, but I didn't put anything in it yet to give her a chance to get used to it properly.

Hertta ei edelleenkään ollut moksikskaan valjaista ja repusta ja oma pelkoni repun rintaosan leveydestä on ollut ainakin tällä hetkellä turhaa. Vielä pitää testata, miten levys vaikuttaa, sitten kun repussa on painoa, mutta ainakaan tällä hetkellä mitään hankaumia ei ole tullut.

Hertta still wasn't bothered by the harness nor pack and for now my concerns towards it MAYBE being too wide between the front legs may be unjustified. I still have to see if it rubs when there is weight in the pack.

Retkellä mukana olleet 3 labradorinnoutajaa eivät olleet kelpieni kantamasta repusta moksikskaan. Sinne ottivat reppukoiran mukaan keskelle metsää tutkimaan hajuja. Hertta inhoaa vettä, joten sitä pelkoa ei ole, että se keksisi mennä testaamaan Trail Packin vedenpitävyyttä.

The 3 labs that were with us on this trek weren't bothered by the kelpie wearing the Trail Pack but included her in all the excursions. Hertta hates water, so there's no chance that she'll decide to test the waterproofness of the Trail Pack.

Ylös ja alas, puunrunkojen yli ja ali, purojen yli ja polkujen halki: reppu pysyy todella hyvin paikoillaan! Vähän Hertta aristelee, jos se osuu ohimennen puuhun tai muuhun, mutta yleensä ottaen ei taida edes huomata, että se on päällä! Tässä ollaan noin puolessa välissä meidän pikkuvaellusta.

Up and down, under and over fallen trees, over creeks and past trails: the Trail Pack stays in place really well! The only time I see the pack bother Hertta, is when it rubs on trees while she's running past. She'll startle a bit but that's all. The picture on the left is taken about half way through our little trek.

Kaikki haluavat varmaan tietää miten Trail Pack pysyy "vauhdissa mukana". Australiankelpie on ehkä yksi vauhdikkaimmista roduista ja Hertta innostui useaan kertaan esittelemaan omaa nopeuttaan ja ketteryyttään. Yritin epätoivoisasti pysyä itse vauhdissa mukana kameran kanssa, mutta metsän hämäryys ja täysiä juokseva kelpiläinen olivat lähes mahdoton yhdistelmä! Reppu ei siis haitannut vauhtia mitenkään! Yli metrin korkeuksiset ilmalennot sekä kahden metrin pituiset ojan ylitykset sujuivat täysin moitteitta! 

Everyone probably wants to know how the Trail Pack holds up, when subjected to extreme speed. The Austrailian Kelpie is one of the fastest herding breeds and Hertta wasted no time in showing off her speed and agility. I tried in vain to keep up with my camera, but due to the light (or lack there-of) in the woods it was almost an impossible combination! The pack didn't slow her down a bit! She cleared fallen trees at over a meter high and jumped streams 2 meters across without a hitch!  

Sekä valjaiden, että itse repun kanssa meidän "prinsessa" suostuu istumaan, menemään makuulle sekä nousemaan suoraan ylös. Nämä eivät todellakaan ole itsestään selvyyksiä tämän neidin kanssa. Hertta on opetettu pienestä asti käskyyn "Tassut", jolloin on tarkoitus nostaa tassut osoitettuun kohtaan ja poseerata. Erittäin näppärää valokuvaajan koiralle.

Hertta has no trouble sitting, lying down nor posing with either the harness of the pack. This is no small thing for my "prinsess". As one of her first commands, I taught her "Paws", which means put your paws up where I show you and pose for the camera. A must for a photographer's dog

Samo/Poronpolku on ihanteellinen retkelypaikka! Siellä on kivasti parkkitilaa ja mahtavia näkymiä monipuoliset maisemat. Polut ovat tosi hyvässä kunnossa, mutta korkeuseroja on, joten sekä koiran että omistajan on hyvä olla kohtuullisessa peruskunnossa. 

Nuotiopaikkojen ääreltä löytyi hyvin halkoja sekä siistit puuceet. Hertta pääsi ensimmäistä kertaa elämässään pitkospuille ja nautti silminnähden! Taisi pitää niitä toooooodella pitkänä agilitypuomina!

Samo/Poronpolku is a great place for a hike! Plenty of parking and scenic trails. The trails themselves are in great shape but there are quite larger height differences for both the dog and the owner need to be in decent shape. 

At the campsites we found a good supply of ready-chopped wood and really clean bathroom facilities. Hertta got to go on her very first causeway hike here and she LOVED it! I think she thought it was a reeeeeal long agility dog-walk!

Suomen kesä on vasta alkamassa ja tämä oli vain tälläinen lyhyt "harjoitteluvaellus". Maltan tuskin odottaa, että päästään ihan vaikka päivän tai parin päivän mittaiselle, jolloin Hertta saa reppuihin jo jotain kannettavaakin!

Finland's summer is getting started and this was just a small practice hike. I can barely wait to go on a full-day (or maybe even a multiple day) hike and then Hertta can start pulling her own weight and carrying some gear!

Birgitta & Hertta in Loppi, Finland

Hurtta Trail Pack -koiranreppu tuote-esittely, osa 1 - Hurtta Trail Dog Backpack product review, part 1

Australiankelpie TK1 Hyvänenaika Herranterttu "Hertta" & Hurtta Trail Pack 

Meille saapui tänään testattavaksi Hurtan koiran reppu Hurtta Trail Pack (suuri kiitos Hurtalle tästä!). Koko oli small (toinen vaihtoehto on M, joka on isommille koirille kuten kultaisillenoutajille sekä saksanpaimenkoirille) ja tuotetiedoissa luki, että sopii esimerkiksi beaglelle, espanjanvesikoiralle, snautserille sekä shetlanninlammaskoiralle. Ensivaikutelma tuotteesta on erittäin hyvä! En kuitenkaan ole samaa mieltä, että S-koon reppu sopii kokonsa vuoksi shetlanninlammaskoiralle. Kuvassa reppu on minun 15-kiloisella, agilityssä maxiksi mitatulla kelpiellä. Sille se on just passeli!

Our new doggy backpack the Hurtta Trail Pack arrived for testing today (thank you Hurtta Collection for picking us to be testers!). It was the small size one (the other is medium for larger breeds such as golden retrievers and German shepherds) and the product card read that it should fit breeds such as beagles, Spanish water dogs and Shetland sheepdogs. The first impression of the product is high-class! I might not agree with the fact that this would be comfortable on a Shetland sheepdog. Pictured in these photos is my 15 kg Australian kelpie who has been measured as a maxi dog in agility. The small size pack it perfect for her!

Hertta vauhdissa repun alta paljustuvissa valjaissa.
Hertta moving freely with the harness that is under the pack.

Kaikki ketkä Hertan tuntevat tietävät, että se suorastaan vihaa kaikkea mikä peittää yhtään enempää koiran "pinta-alasta" kuin kaulapanta. Siksi hämmästyin suuresti, kun Hertta ei ainoastaan suostunut liikkumaan repun kanssa vaan leikki ja riehui heti välittämättä siitä yhtään!

Everyone who knows Hertta, knows that she hates everything that is more "restrictive" then a normal collar. That's why I was thrilled that Hertta not only moved freely with -but ran with and had fun the very first time she had the pack on!

Valjaat ovat kevyet & hengittävät.
The harness breathable due to the mesh construction.

Koska nämä kuvat ovat ensimmäiseltä kerralta, kun Hertalla oli tuote päällä, keskityin tarkastelemaan suunnittelua ja istuvuutta. Kaikki kiinnitysremmit ovat erikseen säädeltäviä ja näin saa hyvän ja napakan istuvuuden. Sekä repuissa että valjaissa on erilliset 3M heijastimet. Selässä on kahva, josta voi auttaa koiraa hankalissa paikoissa. Oletin, että tämä oma "herkkä-haukkuni" reagoisi lähelle vyötäröä tulevaan takavyöhön, mutta mitään ongelmia ei ollut! Tämä on siis koira, joka on kieltänyt LIIKKUMASTA joidenkin valjaiden kanssa, jotka on kokenut ahdistavaksi! Siksi olen erityisen tyytyväinen Hertan suhtautumiseen tähän tuotteeseen!

All of these photos are from the first time Hertta had the Trail Pack on, so I chose to concentrate on the design and build quality. All the straps are adjustable and will ensure a snug fit. Both the packs and the harness itself have 3M reflectors for visibility. There is a handle on the top for giving your 4-legged friend a helping hand. I was expecting my "princess" to throw a hissy fit regarding the back strap that comes around the waist area, but she had no problem with it what-so-ever! Now this is a dog who has sometimes refused to MOVE with some harnesses, so this is huge!

Hurtta Trail Packin leveä rintaosa.
A front view of the Hurtta Trail Pack,

Hurtta Trail Packin etuosa on leveä, pehmeä ja tukeva. Pikkusen mietityttää, onko se etujalkojen välistä jopa liian leveä, mutta Hertta tosin on aika kapea edestä, Liikkumista se ei ainakaan haitannut ollenkaan! Kaikki ompeleet ovat siistit. Noi etuosassa olevat vaaleanhopeat koristeet ovat myös heijastimet.Valjaiden sisäpuolelta löytyy alue, mihin saa hyvin kirjoitettua puhelinnumeron, jotta eksynyt retkeilijä saadaan tarvittaessa kotiin.

The front of the harness ia wide, soft and sturdy. I wonder if it is slightly too wide in the part that goes between the front legs. But then again, Hertta is a bit on the narrow side there. It certainly didn't bother her during movement though! All the stitches are clean and well done.The silvery grey triangles on the chest are also reflectors. On the inside of the harness there is a place to write down your phone number in the case that you lose your friend during a hike.

Ensivaikutelma on lupaava! Lisää arvosteluja tulee, jahka pääsemme "tositoimiin" vaeltelemaan!

First impression: highly promising! I'll update with a part 2, once we get a chance to actually test this on a hike!

Peräkoukku ruumisautossa

Esittelyssä kerttoin olevani elektroniikkahullu. Jos minulla olisi rajattomasti rahaa, niin olisi aina uusin tekniikka käytössä. Siksi tämä postaus saattaa tuntua tekopyhältä ja täysin vastakohdalta tuohon. Ehkäpä kirjottaessani tätä haluan entistä enemmän siirtää katsettani siihen, mitä teen juuri nyt ja mitä haluan jättää taakseni, kun täältä joskus lähden.

Ajellessani pitkin Suomen teitä, kuuntelen mielelläni nettiradiota, joka soittaa kantria. Matkalla Mikkelistä kotiin eilen, kuulin seuraavan kappaleen:

Kristian Bush: "Trailer Hitch"

Lyhyesti suomennettuna siinä pohditaan, miksi kaikki haluavat kuolla rikkaina. Mitäänhän me ei saada täältä mukaan ja Kristian Bush on ollut harvinaisen oikeassa tehdessään tätä laulua: enpä minäkään ole nähnyt ruumisautoa, jossa on peräkärry perässä.

Kun lähdin vuonna 2013 vuorotteluvapaalle Yhdysvaltoihin, keräsin siihen rahaa mm. viemällä kirpputorille tavaraa. Minulla oli 2 varastoa täynnä tavaraa. Kaikkea "pahan päivän varalta", tai "tätä voin joskus tarvita" ja "en voi heittää hyvää tavaraa pois" löytyi. Kokonainen työpäivä siinä meni, kun kävin tavarat läpi. 1 kasa tuli, joka meni suoraan kaatopaikalle. Tavaraa, jota ei kehdannut edes lahjoittaa eteenpäin, heitin surutta menemään pohdittuani vain yhtä kyllä/ei -kysymystä:

"Olenko tarvinnut tätä viimeiseen kolmeen vuoteen?"

Ylimääräiset huonekalut lahjoitin sen enempää ajattelematta hyväntekeväisyyteen ja kaiken, mistä ajattelin saada euron tai parin laitoin myyntiin Viirin Itsepalvelu Kirpputorille. Se vapauden tunne (lisäbonuksena pari euroa lisää pankkitillillä), mikä minut valtasi kun näin siistit ja huomattavasti tyhjentyneet hyllyt varastoissa, oli valtavan vapauttava! Vielä olisi varmasti hävitettävää. Taidanpa uusia homman tänä vuonna! Enkä ole kaivannut yhtäkään tavaraa!

Lupaan yrittää pitäytyä ostamasta turhaa tavaraa. Tavaralla pitää olla selvä tehtävä. Lakkaan ostamasta vain sen takia, että tuo jokin olisi kiva saada myös punaisena ja ehkä myös sinisenä. Yritän miettiä, voisiko turhiin ostoksiin käyttämät eurot käyttää mieluummin johonkin matkaan tai muuhun pieneen kokemukseen, jollaisista tämä elämä muodostuu. 

Aina en tässä onnistu, mutta aion yrittää. Sillä minä en ainakaan halua jättää jälkeeni tavarakasaa, vaan mieluummin mukavia kokemuksia niille ihmisille, joiden kanssa minulla on ollut kunnia olla kanssakäymisissä elämässäni.

Elämämme numerot

Minulla pyörähti 100000 Kian kilometrimittariin. 100 000 kilometria. Eihän se oikeasti ole mitään! Joten miksi se alkaa ahdistaa minua? Liittyykö se jotenkin noihin numeroihin, numeroihin jotka ovat ahdistaneet minua lähes aina.

Me olemme numeroita jo ennen kuin saamme nimen! Olemme "10-, 8- tai 9-pisteen lapsia", painamme tuon verran ja olemma tämän verran pitkiä. Synnymme sinä tai tänä päivänä. Kasvuamme seurataan viikoissa ja kuukauksissa. Miksi numerot tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin kirjaimet, joista muodostuvat sanat muovaavat meistä sen, mikä tekee meistä yksilöitä?

Minä olen aina ollut huono matematiikassa. Stressasin saanko 10 kokeissa, vai onko se "vain 8 tai 9". Matemaattiset kaavat tanssivat edessäni kouluaikoina ja yrityksistä huolimatta en voinut käsittää kaavoja. Ihmisen arvo mitataan lapsena siitä miten "hyviä numeroita" hän saa kokeessa ja vanhempana "miten hyviä numeroita hän saa pankkitilille".

Kansakunnan arvo mitataan siinä, miten hyviä numeroita saadaan bruttokansantuotteeseen. Bhutanin kuningaskunnan kuningas Jigme Singye Wangchuck loi 1972 käsitteen GNH (Gross National Happiness). Se suomentuu suurin piirtein bruttokansanonnellisuus, jossa onnellisuus on menestyksen mittari. En ole aivan varma miten sitä mitataan, mutta idea on hieno!

Itse en halua mitat ihmisiä sillä, mitä he tienaavat. Enkä sillä miten paljon hän on opiskellut ja mitä pisteitä saanut. Haluan mitata ihmisen arvon sillä, miten hän kohtaa minut ja toiset ihmiset. Haluan mitata ihmisen arvon sillä, osaako hän nauttia auringon noususta tai kahvihetkestä ystävän kanssa. Haluan mitata ihmisen arvon sillä, auttaako hän toista ihmistä. Mihinkään noista et voi laittaa numerollista arvoa, mutta ne eivät silti ole vähäpätöisiä aisoita.

Olkoot tämä nyt ensimmäinen (joo ymmärrän ironian tuossa sanassa) pohdintani blogissani. Järkeähän näissä kaikissa pohdinnoissa ei ole, eikä mielestäni aina ole tarvettakaan. Kyky pohtia asioita on ihmisyyden mielenkiintoisempia piirteitä!

Nainen blogin takana

Minun ei pitänyt ostaa taloa. En koskaan sinäänsä haaveillut mistään punaisesta mummon mökistä. Minulle ei ole koskaan merkinnyt suuria se, miten asuu ja missä. Kunhan on katto pään päällä ja lämmintä tarvittaessa.

Vuonna 2007 asuin Kirkkonummen Jorvaksessa, 18m2 asunnossa kahden hollanninpaimenkoiran kanssa. Silloisen hoitohevoseni omistaja soitti minulle kerran töihin ja kyseli olinko koskaan ajatellut ostaa taloa. Vastustelin, olin ihan tyytyväinen vuokralaisen osaan. Hän puhui minua aikansa ympäri ja lähetti sitten oman miehensä katsomaan tätä punaista taloa, joka olisi "juuri sopiva sinulle". Sanoin, että saatan harkita,jos se ei ole ihan pommi.

Mika kävi sitä katsomassa ja tulos oli, että työtä on, muttei mitään mahdottomuuksia. Ja siitä pankkien kautta talonomistajaksi!

Olen syntynyt '79 ja asustelen yksin australiankelpie Hertan sekä Opaskoirakoulun omistaman noutajan Numan kanssa. Palkkani käyn tienaamassaEvidensian

leivissä Tammistossa asiakaspalvelijana. 

Vapaa-aika kuluu pitkälti koirien parissa. Valmistun pian hajukoiraohjaajaksi Winnovan koulutuskeskuksesta ja saa nähdä mihin se tie vie. Pyöritän pienmuotoista valokuvausbisnestä nimellä BHK Photo tmi ja minut saa tilattua edullisesti ikuistamaan sekä lemmikkieläimiä, että pikkulapsia. Uusin aluevaltaus on GoPro kameralla tehtävät videointityöt. Pidän myös yksityisiä kuvankäsittelyn opetustunteja.

Olen kasvanut Floridassa ja rakastan matkustamista etenkin Yhdysvaltoihin, missä olen kiertänyt autolla ristiin rastiin. Elämäni parhaita päätöksiä oli 2013 toteutettu vuorotteluvapaa, joka mahdollisti monien haaveiden toteuttamisen.

Musiikkimakuna on vanhvasti kantri, mutta kuuntelen sujuvasti niin Kaija Koota kuin Elastistakin. Olen perin surkea laittamaan ruokaa, hoitamaan viherkasveja kuin siivoamaankin. Oma piha on kiva, mutta mulkoilen sitä tasaisin väliajoin ikkunoista ja mutisen: "Pitäis kai haravoida/leikata nurmikko/tehdä jotain..."

Ystäviäni autan parhaani mukaan. Heitä ei ole paljon, mutta ne jotka siihen joukkoon lukeutuvat ovat sitäkin tärkeämpiä. Jos minut löytää shoppailemasta, olen joko

1. Gigantissa, Verkkokaupassa tai jossain muussa elektroniikkaliikkeessä. Olen vannoutunut elektroniikkahullu ja jos kukkaro antaisi myöden, kännykät, kamerat ja tietokoneet vaihtuisivat aina uusimpaan malliin.
2. Koiraliikkeistä. Aina löytyy jotain, millä voi joskus tehdä jotain. Tässä olen kyllä vuosien varrella parantanut tapani. 
3. Vaatekaupasta, eiku....  Joo, sieltä minua EI löydä, ellei ole jotain ihan välttämätöntä ole mennyt rikki.

Tämä blogi on täynnä minun mielipiteitäni. Ne, ketkä minut tuntevat tietävä että minulla on usein hyvin tiukat mielipiteet asioista. Se ei tietystikään mitenkään päin tarkoita, että ne olisivat ainoat oikeat tai kaikille sopivat mielipiteet. Tervetuloa minun maailmaani.

Birgitta Hannele Kaikkonen