Walk a while in my boots...

Pictured is my boot-clad foot peeking out
from underneath my security officer
uniform's pants. I'm just about to step
out onto the airport's tarmac.

Today I pulled my boots on for work...

And no, they are not a part of our uniform regulations but before my employers hurry to write me up for disobeying it, maybe you should read to the end of this post…

I don’t usually get into politics or try to talk about it. It’s too difficult for a normal little person to understand. I don’t understand those huge paychecks that big bosses get, I know the difference between domestic and foreign politics: domestic being politics of the homeland and foreign meaning dealings with –or sometimes meddling with- other countries and their affairs.

Every now and then there’s an election. In an election normal, everyday people vote for normal everyday people that will decide the day to day life decisions of normal everyday people. I myself fell victim into blaming some of the upcoming budget cuts on simply on congressman and raving about it in social media. 

The fact is that there are 200 ordinary people in the Finnish parliament. Those 200 are someone’s mothers, dads, sons and daughters. They have faced adversity and heartache in their lives just like you and me: some more so then others. Some of them are healthy, yet some battle with personal illnesses or illnesses of loved ones. They’ve been scared of upcoming exams at school, been bullied, succeeded and failed at things. They are people, just like you and me. BUT they are the ones who are deciding life for ME and for YOU. I understand that they are people, but do they understand that I’m a living human being as well?

Do they understand, that by cutting Sunday pay, they will be hitting the people who’s salary may consist as much as 1/3 of that? These tens of thousands of people’s mortgages are in jeopardy because of that! The roof above their heads is in danger of being ripped away because of this minor cut that is only targeted at a “fraction of the workforce”. Force is hard to see and therefore hard to think about it as concrete. Why won’t they talk about PEOPLE? People are real, people are concrete!

I find it sad that some jobs are still regarded as lower jobs and the people who work in them are regarded by the media and parliament as less-than- human. 

In my eyes there are only 2 “ain’t worth-shit” jobs: criminals, both common and professional ones that range from your wife-beater/child molester to smugglers and hustlers. That McWorker is no less valuable then a big-time corporate boss, for he will serve you food which you need to live. Cleaning crew are DEFFIDENLY not lower class people, for without them your businesses would be a lot dirtier! Does a smaller salary make a person something less human?

I pulled on my boots today because I took a lot of willpower to get out of bed and go to work. It feels like those deciding about our lives seem to think that people who run the mundane day-to-day jobs are expendable and somehow less-than-human.

To me boots have signified a hard-working person with a good moral. An old fashion cowboy who rode and worked and did the best he could in circumstances which were harsh and less than ideal. It is a symbol of an honest day’s work. I pulled my boots on today so I could remember to value myself as an employee and more so a human being! I needed a concrete reminder of why even to go to work an exist.

Don’t be bothered to cry out to the congressmen and ask them to walk a month in your shoes and live off of your salary. A month is way too short and easy. You could stand on your head for a month! I don’t claim to have any solution to this dilemma that is too big for a little ol’ person like me to comprehend. But I am tired of exsisting and feeling like a burden to these parliament people! 

I wish I could take a video camera and visit every one of Finland’s population and let them tell their story in 5 minutes or less. The make the parliament watch each and every one in a marathon. 5,5 million x 5 minutes = a concrete look that these are real people here, not just figures in a yearly economy report!

So I am going to continue pulling my boots on every now and then as a reminder to myself and a testament to others that each of us matters.

Put your boots on!

Kävele hetki minun elämässäni...

Kuvassa bootsi pilkottaa vartijan työhuosujen
lahkeen alta, kun olen juuri astumassa
lentokentän platalle.

Minä vedin tänään bootsit jalkaan....

Eivätkä todellakaan kuulu normaaliin työasuun, mutta ennen kuin työnantajani edustajat lukevat tämän ja kiiruhtavat antamaan minulle muikkaria työasun käytöstä, kannattaa lukea loppuun...

En normaalisti jaksa "innostua" politiikasta. Tuntuu, ettei tälläinen tavallinen ihminen voi ymmärtää siitä mitään. En käsitä miten (tai edes miksi) optioita jaetaan, tiedän että sisäpolitiikka tarkoittaa kotimaan asioita ja ulkopolitiikka on muiden maiden kanssa tehtävää yhteistyötä tai joissakin asioissa muiden maiden asioihin sekaantumista.

Aina välillä järjestetään vaalit. Siinä tavalliset ihmiset äänestävät tavallisia ihmisiä päättämään tavallisten ihmisten asioista. Sorruin itsekin haukkumaan yksittäisiä kansanedustajia sosiaalisessa mediassa päätöksestä yrittää leikata pienipalkkalaisilta taas vähän ”nostaakseen” Suomen tästä velkakuopasta pois. Siellä on 200 erilaista tavallista ihmistä. Siellä on 200 ihmistä, jotka ovat joidenkin äitiä, isiä, poikia ja tyttäriä. He ovat varmasti kohdanneet elämässään vastoinkäymisiä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Osa heistä on terveitä, osa taistelee oman tai läheisen sairauksien kanssa. He ovat jännittäneet kokeita koulussa, kokeneet koulukiusaamista, onnistuneet sekä epäonnistuneet. He ovat ihmisiä, kuten minä ja sinä. Mutta he ovat päättämässä MINUN ja SINUN elämästä. Minä ymmärrän, että he ovat ihmisiä, mutta ymmärtävätkö nämä 200, että MINÄKIN olen ihminen?

Ymmärtävätkö he, että satojen tuhansien ihmisten palkka voi koostua jopa kolmanneksen siitä sunnuntailisästä, jota he ovat nyt leikkaamassa? Että näiden ihmisten asuntolainat ja näin ollen katto pään päällä voi oikeasti olla uhattuna tämän ”pienen” leikkauksen takia, joka koskee vaan ”marginaalia” työvoimasta? Miksi ei puhuta ihmisistä, vaan ”työvoimasta”? Voimaa ei voida nähdä, sitä on paha ajatella konkreettisesti. Jokainen ihminen on konkreettinen!

Uskomatonta, että ihmiset vieläkin puhuvat ”paskaduuneista”, että niitä tekevät ihmiset ovat jotenkin turhempia kuin ”oikeita töitä” tekevät ihmiset. Minun listalla on 2 ”paskaduunia”: ammattirikollinen sekä rikollinen, joka kattaa kaikki raiskaajista, perheväkivallanharjoittajista, kavaltajista, pikkunäpistäjistä ihmisten salakuljettajiin. Hamburilaistyöntekijä Mäkkärissä ei ole yhtään sen alempiarvoinen kuin SAK:n puheenjohtaja. McTyöläinen tarjoaa sinulle syötävää, jotta voit jatkaa päivääsi. Siivoojat eivät TODELLAKAAN ole paskaduunissa! Sillä he tarjoavat meille siistin ja hygieenisen paikan tehdä töitä. Tekeekö pelkkä pieni palkka ihmisestä vähempiarvoisen?

Minä vedin tänään bootsit jalkaan sillä vaati aika paljon  voimia lähteä töihin, kun tuntuu siltä että valtiomme päättävät voimat ovat sitä mieltä, että perustyöntekijät eivät ole minkään arvoisia. Minulle bootsit ovat aina merkinneet hyvän moraalin omaavaa ihmistä. Vanhanajan karjapaimen, joka hoiti työnsä mahdollisimman hyvin olosuhteissa, joissa oli paljon parannettavaa. Se kertoo rehellisestä työntekijästä, joka hoiti päivittäiseen elämään pakollisia töitä. Vedin tänään bootsit päälle, jotta muistaisin arvostaa itseäni työntekijänä ja ennen kaikkea ihmisenä! Tänään tarvitsin muistutuksen juuri siitä, miksi käyn töissä tai miksi olen ylipäänsä olemassa!

On turha vaatia kansanedustajia ”elämään kuukausi paskatyöläisen bootseissa”. Kuukauden kukkuu vaikka päällään! Minulla ei ole ratkaisua ongelmaan joka on niin iso, etten voi pienenä ihmisenä sitä käsittää. Mutta olen lopen kyllästynyt tuntemaan oloni taakaksi tässä maassa ja näille ”päättäjille”. Haluaisin lähteä videokameran kanssa kiertämään Suomea ja kuvaamaan 5 minuutin otoksen jokaisesta ihmisestä. Otsikoksi tulisi 5-elämästäni ja jokainen saisi kertoa kuka on ja oman elämänsä tarinan tiivistetysti. Suomessa on noin 5,5 miljoonaa ihmistä, 5500000 x 5 minuuttia, siitä tulisi aika pitkä klippi päättäjille katsottavaksi. Muistaisivatko he sitten, että tällaisilla päätöksillä todella on kasvot eikä vaan luku jossain valtionkassassa?

Tästä lähtien vedän aina välillä bootsit jalkaan. Ihan vaan muistutukseksi itselle, että minulla ON väliä. Minulla ja jokaisella, joka yrittää olla tämän yhteiskunnan kunniallinen jäsen.

Put your boots on!