Kävele hetki minun elämässäni...

Kuvassa bootsi pilkottaa vartijan työhuosujen
lahkeen alta, kun olen juuri astumassa
lentokentän platalle.

Minä vedin tänään bootsit jalkaan....

Eivätkä todellakaan kuulu normaaliin työasuun, mutta ennen kuin työnantajani edustajat lukevat tämän ja kiiruhtavat antamaan minulle muikkaria työasun käytöstä, kannattaa lukea loppuun...

En normaalisti jaksa "innostua" politiikasta. Tuntuu, ettei tälläinen tavallinen ihminen voi ymmärtää siitä mitään. En käsitä miten (tai edes miksi) optioita jaetaan, tiedän että sisäpolitiikka tarkoittaa kotimaan asioita ja ulkopolitiikka on muiden maiden kanssa tehtävää yhteistyötä tai joissakin asioissa muiden maiden asioihin sekaantumista.

Aina välillä järjestetään vaalit. Siinä tavalliset ihmiset äänestävät tavallisia ihmisiä päättämään tavallisten ihmisten asioista. Sorruin itsekin haukkumaan yksittäisiä kansanedustajia sosiaalisessa mediassa päätöksestä yrittää leikata pienipalkkalaisilta taas vähän ”nostaakseen” Suomen tästä velkakuopasta pois. Siellä on 200 erilaista tavallista ihmistä. Siellä on 200 ihmistä, jotka ovat joidenkin äitiä, isiä, poikia ja tyttäriä. He ovat varmasti kohdanneet elämässään vastoinkäymisiä, kuka enemmän, kuka vähemmän. Osa heistä on terveitä, osa taistelee oman tai läheisen sairauksien kanssa. He ovat jännittäneet kokeita koulussa, kokeneet koulukiusaamista, onnistuneet sekä epäonnistuneet. He ovat ihmisiä, kuten minä ja sinä. Mutta he ovat päättämässä MINUN ja SINUN elämästä. Minä ymmärrän, että he ovat ihmisiä, mutta ymmärtävätkö nämä 200, että MINÄKIN olen ihminen?

Ymmärtävätkö he, että satojen tuhansien ihmisten palkka voi koostua jopa kolmanneksen siitä sunnuntailisästä, jota he ovat nyt leikkaamassa? Että näiden ihmisten asuntolainat ja näin ollen katto pään päällä voi oikeasti olla uhattuna tämän ”pienen” leikkauksen takia, joka koskee vaan ”marginaalia” työvoimasta? Miksi ei puhuta ihmisistä, vaan ”työvoimasta”? Voimaa ei voida nähdä, sitä on paha ajatella konkreettisesti. Jokainen ihminen on konkreettinen!

Uskomatonta, että ihmiset vieläkin puhuvat ”paskaduuneista”, että niitä tekevät ihmiset ovat jotenkin turhempia kuin ”oikeita töitä” tekevät ihmiset. Minun listalla on 2 ”paskaduunia”: ammattirikollinen sekä rikollinen, joka kattaa kaikki raiskaajista, perheväkivallanharjoittajista, kavaltajista, pikkunäpistäjistä ihmisten salakuljettajiin. Hamburilaistyöntekijä Mäkkärissä ei ole yhtään sen alempiarvoinen kuin SAK:n puheenjohtaja. McTyöläinen tarjoaa sinulle syötävää, jotta voit jatkaa päivääsi. Siivoojat eivät TODELLAKAAN ole paskaduunissa! Sillä he tarjoavat meille siistin ja hygieenisen paikan tehdä töitä. Tekeekö pelkkä pieni palkka ihmisestä vähempiarvoisen?

Minä vedin tänään bootsit jalkaan sillä vaati aika paljon  voimia lähteä töihin, kun tuntuu siltä että valtiomme päättävät voimat ovat sitä mieltä, että perustyöntekijät eivät ole minkään arvoisia. Minulle bootsit ovat aina merkinneet hyvän moraalin omaavaa ihmistä. Vanhanajan karjapaimen, joka hoiti työnsä mahdollisimman hyvin olosuhteissa, joissa oli paljon parannettavaa. Se kertoo rehellisestä työntekijästä, joka hoiti päivittäiseen elämään pakollisia töitä. Vedin tänään bootsit päälle, jotta muistaisin arvostaa itseäni työntekijänä ja ennen kaikkea ihmisenä! Tänään tarvitsin muistutuksen juuri siitä, miksi käyn töissä tai miksi olen ylipäänsä olemassa!

On turha vaatia kansanedustajia ”elämään kuukausi paskatyöläisen bootseissa”. Kuukauden kukkuu vaikka päällään! Minulla ei ole ratkaisua ongelmaan joka on niin iso, etten voi pienenä ihmisenä sitä käsittää. Mutta olen lopen kyllästynyt tuntemaan oloni taakaksi tässä maassa ja näille ”päättäjille”. Haluaisin lähteä videokameran kanssa kiertämään Suomea ja kuvaamaan 5 minuutin otoksen jokaisesta ihmisestä. Otsikoksi tulisi 5-elämästäni ja jokainen saisi kertoa kuka on ja oman elämänsä tarinan tiivistetysti. Suomessa on noin 5,5 miljoonaa ihmistä, 5500000 x 5 minuuttia, siitä tulisi aika pitkä klippi päättäjille katsottavaksi. Muistaisivatko he sitten, että tällaisilla päätöksillä todella on kasvot eikä vaan luku jossain valtionkassassa?

Tästä lähtien vedän aina välillä bootsit jalkaan. Ihan vaan muistutukseksi itselle, että minulla ON väliä. Minulla ja jokaisella, joka yrittää olla tämän yhteiskunnan kunniallinen jäsen.

Put your boots on!