Sää on
pukeutumiskysymys, mulle väitetään...
Sää on
asennekysymys, minulle sanotaan...
Saat sään
muuttumaan, kun muutat sen miten siihen suhtaudut...
Olen lämpimän
ilman ihminen. Silloin ei haittaa kaatosadekaan! Raikas kesäinen ukonilma,
jonka jälkeen kostaus nousee lämpimän asfaltin pinnasta höyryävänä usvana...
kyllä kelpaa!
Mutta sitten on
tämä jatkuva ja vuosittain täällä Suomessa aivan liian usein toistuva kylmä,
harmaa ja kaiken läpi tunkeva kosteus. Sitä ei pidä poissa minkäänlainen
vaatetus, vaan kosteus tunkee saumoista iholle asti ja tuo mukanaan kaverinsa
kylmyyden. Millä ihmeellä ihminen tottuu kylmään?!? Palelen heti kun elohopea
laskee alle 15 asteeseen. Asenteen muuttaminen kylmyyteen ja märkyyteen ei käy
helposti, kun palelee!
Yllä oleva kuva
on työpaikkani etuovelta otettu. Se kuvaa suhdettani tähän säähän
erinomaisesti! Värejä ei ole. Ketään ei näy. Yksinäinen harmaa (no yllätys)
auto odottaa yövuorosta pääsevää työntekijää. Pienet katulamput yrittävät
mahdotonta tehtävää = tuoda valoa tähän pimeyteen. On heinäkuun alku! Missä
minun lämpö!?!
Tällaisina
päivinä olen kuitenkin äärettömän kiitollinen sisätöistäni! Mutta toi ilma ja
harmaus uhkaa tunkeutua tajuntaani myös tänne lämpimään ja kuivaan sisätilaan.
Aloin miettimään yhtenä päivänä, miksi esi-isiemme piti luoda juuret ja tämä
yhteiskunta JUURI tänne pohjoiseen? Olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaiset
ovat näin pessimististä ja sulkeutunutta kansaa näiden säiden takia! Kun lämpötila
kapuaa 20 asteeseen ja ihmiset voivat astua kunnolla ulos, ilman että viima
piiskaa kasvoihin ja kylmä kolottaa, niin koko yhteisö tuntuu muuttuvan!
Toreille kerääntyy porukoita ja ihmiset nostavat katseensa maasta.
Vaikka olen
taipuvainen vahvaan realismiin sekä hyppyselliseen pessimismiä, olen kuitenkin
aktiivisesti yrittänyt opetella
löytämään hopeareunuksen kaikista pilvistä. Tästä Suomen säästä en pysty sitä
tekemään. Kylmä + sade on yhdistelmänä sellainen, etten keksi siitä yhtikäs
mitään hyvää.
Suoraan sanoen
vihaan sitä niin tehokkaasti, että olen onnistunut opettamaan myös australian
kelpiestäni sadesään ja märän vihaajan! LOL, noh siinä on tietty se hopea
reunus, ettei minun koirakaan halua millään ulos tuolla säällä!
Aina välillä sitä käy mielessä, että maailmassa olisi lämpimiä paikkoja…
Ehkä ei ole lottovoitto syntyä Suomeen...
Antakaa hyvät ihmiset
minulle vinkkejä miten opin kestämään märkää ja kylmää muuttamatta maasta –sekin
on kyllä käynyt välillä mielessä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti