Olen kesäihminen. Ehkä se on Floridassa viettämäni lapsuus, mutta kylmä, kostea, märkä ja pakkanen eivät ole ollenkaan minun juttuja. Kun talvi alkaa väistyä kevään tieltä ja luonto herää eloon, tunnen itseni ihan eri ihmiseksi! Jos vain keksisin miten, viettäisin taatusti Suomen talven ajan jossakin muualla!
Milloin se kesä sitten tulee? Mitkä ovat niitä pieniä merkkejä, jotka saavat hymyn nousemaan huulille? Ihan ehdoton kesän merkki on, kun saan ensimmäisen kerran rullata auton ikkunat auki ja pystyn pistämään käden ulos ja tunnen vaan ihanan lämpimän tuulenvireen! Ihan parasta!
Toinen ehdoton kesänmerkki on marjakoju, joka ilmestyy Klaukkalan S-marketin pihalle. Punaisen teltan ilmestyminen paikalle saa heti veden kielelle! Olen intohimoinen herneiden, mansikoiden sekä erityisesti vadelmien ystävä. Koju on vieläpä sopivasti minun työmatkan varrella ja kesällä pysähdyn lähes päivittäin hankkimaan marjahimooni tyydytystä. Kivan lisän tuovat oman pihan metsämansikat. Varjelen niitä ruohonleikkurilta viikkokausia, vaan että saan parit vanhanajan vaniljajäätelöannokset metsämansikoiden kera.
Mikä on parasta kesässä? Se ettei PALELE ja ettei tarvitse pakata päälle kerrospukeutumista. Olen päätellyt, että Floridassa viettämäni lapsuus on ryöstänyt minulta suomalaisen kylmänkestävyyden. Palelen lähes aina, ellei lämpötila kohoa yli 15 asteen. Mikä onkaan mukavampaa, kuin astua aamulla koiran kanssa pihalle pelkässä kylpytakissa ja huomata, ettei ole kylmä!
LOMA! Vaikka kesä ei aina suoranaisesti merkitse minulle lomaa, niin aina se käy kuitenkin mielessä. Samoin on ihanaa nähdä, kuinka ihmiset "heräävät eloon" kesäsin. Olen vahvasti sitä mieltä, että suomalaisten lievä melankolisuus johtuu kylmästä ja märästä ilmastosta. Myönnän autuaasti itse, että ilmoilla, lämpötiloilla ja auringon puutteella on suoraan verrannollinen vaikutus minun mielialaan.
Mikä tekee kesän teille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti