Minulla pyörähti 100000 Kian kilometrimittariin. 100 000 kilometria. Eihän se oikeasti ole mitään! Joten miksi se alkaa ahdistaa minua? Liittyykö se jotenkin noihin numeroihin, numeroihin jotka ovat ahdistaneet minua lähes aina.
Me olemme numeroita jo ennen kuin saamme nimen! Olemme "10-, 8- tai 9-pisteen lapsia", painamme tuon verran ja olemma tämän verran pitkiä. Synnymme sinä tai tänä päivänä. Kasvuamme seurataan viikoissa ja kuukauksissa. Miksi numerot tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin kirjaimet, joista muodostuvat sanat muovaavat meistä sen, mikä tekee meistä yksilöitä?
Minä olen aina ollut huono matematiikassa. Stressasin saanko 10 kokeissa, vai onko se "vain 8 tai 9". Matemaattiset kaavat tanssivat edessäni kouluaikoina ja yrityksistä huolimatta en voinut käsittää kaavoja. Ihmisen arvo mitataan lapsena siitä miten "hyviä numeroita" hän saa kokeessa ja vanhempana "miten hyviä numeroita hän saa pankkitilille".
Kansakunnan arvo mitataan siinä, miten hyviä numeroita saadaan bruttokansantuotteeseen. Bhutanin kuningaskunnan kuningas Jigme Singye Wangchuck loi 1972 käsitteen GNH (Gross National Happiness). Se suomentuu suurin piirtein bruttokansanonnellisuus, jossa onnellisuus on menestyksen mittari. En ole aivan varma miten sitä mitataan, mutta idea on hieno!
Itse en halua mitat ihmisiä sillä, mitä he tienaavat. Enkä sillä miten paljon hän on opiskellut ja mitä pisteitä saanut. Haluan mitata ihmisen arvon sillä, miten hän kohtaa minut ja toiset ihmiset. Haluan mitata ihmisen arvon sillä, osaako hän nauttia auringon noususta tai kahvihetkestä ystävän kanssa. Haluan mitata ihmisen arvon sillä, auttaako hän toista ihmistä. Mihinkään noista et voi laittaa numerollista arvoa, mutta ne eivät silti ole vähäpätöisiä aisoita.
Olkoot tämä nyt ensimmäinen (joo ymmärrän ironian tuossa sanassa) pohdintani blogissani. Järkeähän näissä kaikissa pohdinnoissa ei ole, eikä mielestäni aina ole tarvettakaan. Kyky pohtia asioita on ihmisyyden mielenkiintoisempia piirteitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti