Oma maa mansikka
Muu maa mustikka
Mistähän moinen lausahdus tulee? Mikä on kenenkin oma maa? Onko se se maa,
jossa on syntynyt, vai se missä tällä hetkellä elää? Voinko valita oman maani,
vaikken juuri silloin siellä asukaan? Olisiko mustikka sittenkin parempi kuin
mansikka?
Viimeaikaisia uutisia ja mielenosoituksia sivusilmällä seuranneena aihe
pisti miettimään. Itsehän olen ollut myös maahanmuuttaja osapuolena. He jotka
minut tuntevat tietävät, että minulla on vahvat mielipiteet monesta asiasta.
Tässä asiassa olen vaan niin monta eri puolta, etten ole oikein osannut
muodostaa vedenpitävää ja pysyvää mielipidettä.
Maahan muutto, ”mamut”, pakolaiset, kulttuurien yhteensovittaminen,
rasismi? Sanoja, joista varmasti jokaisella on omat mielipiteensä. Nuo asiat
niputetaan usein yhteen, mutta ne ovat aivan eri asia! Minä olen ollut
maahanmuuttaja peräti kahdesti oman näkemykseni mukaan! Kun olin pieni,
perheemme muutti Yhdysvaltoihin Floridaan. Emme olleet pakolaisia. Mutta
olimmeko me ”mamuja”? Yhdysvaltojen ja Suomen kulttuurit eivät eroa paljon
toisistaan. Ehkä siksi, koska uskonnot eivät eroa paljoakaan. Yhdysvalloissa on
niin monta eri kulttuuria sekaisin, että en erityisemmin tuntenut oloa
ulkopuoliseksi. Toisaalta olin silloin niin nuori, että yksinkertaisesti
sopeuduin joukkoon. Olin 12 kun muutimme Suomeen… johan alkoi tuntua!
Suomessa ei ollut ”small talkia”, Suomessa huoriteltiin opettajia (ei
muuten tullut mieleenkään Floridassa, jossa Mr. ja Mrs. laitettiin jokaisen
opettajan nimen eteen). Kukaan ei katsonut silmiin kaupungilla ja porukoihin
pääsi, jos ryyppäsit tai tajusit mennä pyytämään röökiä. En todellakaan vertaa itseäni pakolaisiin ja
heidän kokemaansa kulttuurishokkin oman mitättömän ulkopuolisuuden tunteen
kokemuksen perusteella, mutta osaan asettua myös toisen asemaan.
Kulttuurit voivat rikastuttaa! Vaikka 90% ajasta olenkin sitä mieltä, että
maassa maan tavalla, suomalaiset voisivat ottaa oppia muista kulttuureista
esimerkiksi tunteiden osoittamisessa sekä jokapäiväisiin asioihin
positiivisesti suhtautumisessa.
Käsittääkseni suurin yhteentörmäys syntyykin erilaisista uskonnoista. Jos
maailmassa ei olisi uskontoja sekä niiden luomia sääntöjä, sodittaisiinko
silloin vain resursseista? Suhtaudummeko eri tavalla kristittyyn
maahanmuuttajaan kuin islamilaiseen? Entäpä buddhalaiseen? Palatakseni
edellisen kappaleen toiseen lauseeseen: maassa maan tavalla. Kun muutimme
Jenkkeihin, en odottanut että siellä ihmiset väistävät katsetta, tulevat
alastomana saunaan kanssani taikka alkavat hoilaamaan Suvivirttä koulun
päättäjäisissä vain siksi, koska SUOMALAISIA oli niin paljon Lake Worthissa,
että pitäisihän meidän kulttuurimme ottaa huomioon koulussa ja elämässä!
Itse maahanmuuttoa vastaan minulla ei ole yhtään mitään! Jos olet valmis
elämään ihmisarvoa kunnioittavasti sekä Suomen lakien mukaan ja kantamaan oman
kortesi kekoon niin hyvin kuin osaat: tervetuloa. En todellakaan odota, että
opit kieltä heti. Kyllä englannillakin pärjää täällä!
Jos lähden vierailemaan
islamilaiseen maahan, minä peitän pääni ja kätken ranteeni. En usko islamiin
(enkä ole kyllä perinteinen kristittykään tai muukaan uskovainen), mutta
kunnioitan eri maiden tapoja ja perinteitä. En odota, että vuosikausien
perinteistä luovutaan vaan, koska MINÄ olen myös vahva feministi ja EN HALUA
elää islamin kanssa. Jos muuttaisin sinne työn perässä, hyväksyisin sen etten
enää pysty välttämättä ajamaan minne haluan ja tekemään mitä haluan. Omaa
uskontoani (jos sellaisen omaisin) voisin harjoittaa rukoilemalla kotona, sillä
miten minä voisin väittää, että vain MINUN uskonnollani ja elämänkatsomuksella
on väliä ja kaikki muut ovat väärässä? Minua ei myöskään häiritse, jos Suomessa
tulee vastaan hijabiin (kaapuun) pukeutunut nainen. Se on hänen valintansa,
mutta koska se ei ole Suomen alkuperäiseen kulttuuriin kuuluva, niin
ystävällisesti älkää odottako, että MINÄ puen sen päälleni täällä.
Jos tekisin rikoksen, olisi itsestään selvää, että lähtö tulisi takaisin
sinne mistä olen tullut. Mihin sitten vedetään viiva? Jos ajat ylinopeutta
töihin, pitäisikö siitä sitten karkottaa? Voisiko tässäkin käyttää sitä
kuuluisaa maalaisjärkeä? Raa’oista väkivaltarikoksista sekä maanpetoksista
pois. Omaisuusrikokset voidaan sovittaa vankilassa tai sakoilla, sillä sillähän
materiaalia saa: rahalla. Ihmisen terveyttä tai henkeä ei korvata millään.
Minulle on ihan sama onko raiskaaja Abdullah Arabiasta tai Pekka
Pohjois-Savosta! Molemmat voisi minun puolesta karkottaa kuuhun!
Minulla on ollut työ- ja harrastuskavereina (ja samalla heistä on tullut
myös ihan vaan kavereita) suomalaisia, yhdysvaltalaisia, marokkolaisia,
somaleita, thaimaalaisia, vietnamilaisia sekä intialaisia. On ollut kristittyä,
buddhalaista, ateistia ja islaminuskoista. Vain sillä on merkitystä, kuinka
suhtaudut yksilönä toiseen ja hoidat hommasi. Yksi rakkaimpia muistojani on
tulla jouluaattona töihin Helsinki-Vantaan matkatavara-aulaan ja saada ”Hyvää
joulua!” –toivotus miespuoliselta islaminuskoiselta työkaverilta, samalta joka
tupakkatauon sijaan käy sivummalla päivittäin kumartamassa Allahille.
Live and let live. Voi kun oppisimme suhtautumaan toisiimme ihmisinä, eikä
uskontoina tai rotuina! Myönnän, että feministinä minulla on itselläkin
ennakkoluuloja ÄÄRI-islamia kohtaan, mutta ei kaikkia islaminuskoisia kohtaan. Ehkä
olen tässä asiassa idealisti, mutta maybe someday, the world will be at peace.
